Vuonna 1887 syntynyt Yrjö Ollila on yksi vähiten tutkituista Suomen taiteilijoista.

Ollilan vanhemmat olivat muuttaneet Oulun seudulta Helsinkiin ja perustaneet Senaatintorin varrelle suutarinliikkeen, josta tuli yksi kaupungin suosituimpia. Ollilan isä kuoli äkillisesti 1898 ja hän menetti myös äitinsä ollessaan hiukan yli kymmenvuotias. Annette Rapp, Ollilan äidin sisar ja hänen puolisonsa taide-ja koristemaalari Alex Rapp, ottivat hänet kasvatettavakseen.

Ollila opiskeli Taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1903-1906 ja hänen opiskelutovereitaan olivat mm. Sallinen, Ruokokoski, Collin, Cawén ja Mäkelä. Ollila oli ennakkoluuloton kokeilija, joka ylitti eri taidelajien rajoja, teki pilapiirroksia, teatterilavastuksia ja suunnitteli tapetteja. Siksi hänet leimattiin pahimmillaan pinnalliseksi taiteilijaksi ilman omia näkemyksiä.

Kustantaja Yrjö Weilin keräsi varoja Ollilan ensimmäiseen ulkomaanmatkaan, joka suuntautui Pariisiin vuonna 1907. Ollila ystävystyi Magnus Enckellin kanssa ja liittyi Septemiin, jossa oli mukana ryhmän perustamisesta 1912 lähtien.

Ollilan läpimurto oli Septemin kolmas näyttely vuonna 1914, jossa oli myös esillä hänen läpimurtoteoksensa dekoratiivinen Maisema Korpilahdelta (1913).

Ollila maalasi 1910-luvulla Ranskan taiteeseen pohjautuvia arkadisia aiheita. Nämä elämänvoimaa ilmentävät teemat ”liike ja muutos, aurinko ja alastomuus, ruumiin rajojen etsiminen ja ylittäminen” ovat Riitta Ojanperän mukaan monin tavoin osa modernistisia taidesuuntia. Ollilalla maisemiin liittyi usein vesielementti klassisine kylpijähahmoineen. Taiteilijan on sanottu haudanneen kauniin pinnan alle lapsuuden valtavan menetyksen, vanhempien kuoleman.

Ollila oleskeli 1914 Firenzessä ja Rapallossa, mutta joutui maailmansodan takia palaamaan takaisin Suomeen. Hän palasi Pariisiin 1920 ja muutti sieltä Saint-Germain-en Lay´hin. Ollila asui perheineen Ranskassa vuoteen 1927. Ranskassa hänen maalaustyylinsä muuttui vähitellen kohti uusklassismia.

Ollila teki merkittäviä lavastuksia Helsingin teattereille vuosina 1928-1932. Kansallisteatterin mittava kattomaalaus jäi hänen viimeiseksi teoksekseen. Ollila kuoli väriaineen aiheuttamaan myrkytykseen vuonna 1932.

Pinx. Maalaustaide Suomessa. Maalta kaupunkiin 2002. Toim. Helena Sederholm. WSOY, Porvoo.

Tuotanto/Ura

Maalauksia

Ilta Mac Elliot -saarella, 1911
Maisema Viitasaarelta, 1912
seinämaalaus Helsingin Tehtaankadun kansakoulussa, 1914
Maisema Korpilahdelta, 1913
Paimentyttö, 1915
Poika ja verkko, 1918
Hevosen juotto, 1919
Läksyjen kuulustelu, 1923
Vaimoni, 1930
KOP:n Helsingin Eiran konttorin koristelu, 1927
Kansallisteatterin kattomaalaus, 1932

Kirjavinkit

Frosterus, Sigurd: Väri ja valo : kirjoituksia kuvataiteesta 1903-1950. Taide 2000.
Valkonen, Tuulikki: Värien voitto Pariisissa : suomalaiset maalarit Pariisissa 1900-1914. Weilin+Göös 1988.