Lentolehtinen rauhasta

Tämä kaikki heijastui turvallisuuden tarpeena taiteissa: missään niistä uudistuminen tai maailmalla jo itsestäänselvyyksinä elävä modernismi ei päässyt orastamista pidemmälle. Perinteisessä kokonaiskuvassa runous oli keskeisempää kuin proosa, maalaustaiteessa ja musiikissa ennen sotia esiintyneet avautumisen merkit olivat ikäänkuin uinuvassa tilassa. Vei useita vuosia ennen kuin erilaiset "modernismit" - joista varovaisia alkuja oli koettu jo 1920- ja 1930-luvuilla - kotiutuvat Suomeen, mutta tämä tulee tapahtumaan ehdottomalla tasolla kuitenkin aika pian, 50-luvun taitteessa. Esimerkiksi nuorena kuollut Ole Kandelin oli maalari, jonka teoksissa modernismi murtautui täysvoimaisena esille.

Vanha valta ja vanhat ajattelutavat - tämä näkyi esim. Suomen Akatemian kokoonpanossa, siinä istuivat esim. saksalaismielisyydestä tunnetut V.A. Koskenniemi ja säveltäjä Yrjö Kilpinen - eivät juurikaan väisty. Yleisvaikutelma on yhä konservatiivinen, eri taiteiden kuva perinteinen, mikä ehkä parhaiten heijastuu aikakauden kustannusyhtiöiden kokoontumisista tallennetuissa dokumenttikuvista.

	Rauhansopimuksen tultua voimaan kotiutettavat suomalaiset sotilaat ylittävät Suomen ja Neuvostoliiton rajan

Arviot siitä, miten monta vuotta Suomessa "ollaan jäljessä" esim. Ruotsista vaihtelevat 10-20 vuoteen. Silloin, kuten usein aiemminkin, suomenruotsalaisen puolen inspiraatio on hyvin todellinen, vaikka usein näkymättömästi vaikuttava; runoilijat Gunnar Björling ja Rabbe Enckell ovat tällaisia suomalaisiin avauksiin elävästi vaikuttaneita kirjallisia esikuvia.

Toisaalta vuosien tärkeäksi vaikuttajaksi kohoaakin myös politiikan sekä kulttuurin vasemmisto, esim. taiteilijajärjestö Kiilan kirjailijat, joista monet ovat istuneet sodan vuosina vankilassa. Järjestön keskeisistä kirjailijoista Katri Vala oli kuollut 1944, runoilijat Elvi Sinervo ja Arvo Turtiainen alkoivat nyt todenteolla luoda kestävintä tuotantoaan, Sinervo myös prosaistina ja Viljami Vaihdokkaan luojana. Telkien takana oli ollut myös virkistyvän Yleisradion pääjohtajana muutaman vuoden vaikuttanut Hella Wuolijoki, Niskavuori-sarjan tekijä. Hänen valintansa radion kuunnelmaosaston päälliköksi on entinen Tulenkantaja Olavi Paavolainen, nyt Synkän yksinpuhelun nimellä julkaistun ja ristiriitaisesti vastaanotetun sotapäiväkirjan kirjoittaja.

	Birger Carlstedt: Näkymä Lallukan ikkunasta 1944

Maisemassa näkyivät sodan jäljet, ja tämä koski yhtä lailla taiteiden sisäistä maisemaa ja ihmismieliä. Kaukokaipuu, esimerkiksi, oli ilmaiseva ajanteema. Se tuntui Göran Schildtin matkakuvauksissa Kreikan saaristosta ja tietysti myös Mika Waltarin mestariteoksessa Sinuhe egyptiläinen, joka on miljööstään huolimatta myös ainutlaatuinen yhteenveto sotien kauden Suomesta ja maan tilasta hävityn sodan jälkeen.