Säveltäjä Einojuhani Rautavaara syntyi 9.10.1928 Helsingissä. Hänen isänsä oli oopperalaulaja Eino Rautavaara (1876-1939).

Rautavaara opiskeli musiikkitiedettä Helsingin yliopistossa ja sävellystä Sibelius-Akatemiassa opettajanaan Aarre Merikanto. Saatuaan Sibeliuksen suosituksesta Koussevitzky-säätiön apurahan 1955 hän jatkoi opintojaan New Yorkissa ja Tanglewoodissa Aaron Coplandin, Vincent Persichettin ja Roger Sessionsin johdolla.

Palattuaan Eurooppaan Rautavaara täydensi opintojaan vielä 1957-58 Asconassa Wladimir Vogelin ja Kölnissä Rudolf Petzoldin oppilaana.

Einojuhani Rautavaaran laaja tuotanto on tyylillisesti monitahoinen ja heterogeeninen.

Käytyään lävitse nopeassa tahdissa 1950- ja 1960-luvuilla käytännössä katsoen kaikki tarjolla olevat avantgardistiset sävellystyylit ja –tekniikat, hän siirtyi 1960-luvun lopulla perinteisempään ilmaisuun, jota hallitsevat pehmeä tonaalinen harmonia ja pitkälinjaisen laulava melodisuus.

Rautavaara on yhtäältä vahva ammattimies ja älyllinen konstruktivisti, toisaalta intuitiivinen mystikko, joka korostaa mielellään sävellyksen syntytapahtuman mysteeriomaisia piirteitä.
Hän on kirjoittanut nopeasti musiikkia mitä erilaisimpiin tilanteisiin, ja voittanut toista kymmentä ensipalkintoa sävellyskilpailuissa.

1990-luvun myötä Einojuhani Rautavaaran musiikki on tullut suosituksi Yhdysvalloissa erityisesti suomalaisen Ondine-levy-yhtiön onnistuneen markkinoinnin ansiosta.

Rautavaara on tullut tunnetuksi tuotteliaana oopperasäveltäjänä. Hän on itse kirjoittanut libretot kuuteen tärkeimpään oopperaansa.
Poikkeuksena on koominen ”ooppera-musikaali” Apollo contra Marsyas (1970), jossa on ruotsalaisen kirjailijan Bengt V. Wallin kirjoittama libretto. Rautavaaran ensimmäistä oopperaa Kaivos (1957/63) ei ole koskaan esitetty oopperanäyttämöllä. Vuonna 1963 siitä tehtiin Seppo Wallinin ohjaama televisioversio.

Suomen Kansallisoopperan haluttomuus ottaa Kaivosta ohjelmistoonsa voi juontua poliittisesta varovaisuudesta, sillä oopperan juonen taustalla on Unkarin kansannousu vuonna 1956. Kaivoksen materiaalista syntyi kaksi ekspressiivistä jousiorkesteriteosta Canto 1 ja Canto 2 vuonna 1960.

	Einojuhani Rautavaaran käsikirjoitus oopperaan Apollo ja Marsyas 1971.

Rautavaaran seuraava ooppera Apollo contra Marsyas (1970) esitettiin Suomen Kansallisoopperassa vuonna 1973. Teoksessa on kysymys populäärimusiikin ja ”vakavan” musiikin yhteentörmäyksestä. Kumpi niistä lopulta pääsee voitolle jää ratkaisematta.

Toinen tärkeä teos samoilta vuosilta True&False Unicorn (1971/1974/2002) sisältää mm. jazzia, amerikkalaismusikaalien svengiä, kansallislaulujen kollaashin ja alkuperäisversiossa välisoittoina nauhamusiikkia (jonka säveltäjä on 2000-luvun versiossa siirtänyt orkesterille).

Rautavaaran kolmas ooppera Thomas (1985) on yksi hänen täyspainoisimpia teoksiaan. Joensuun laulujuhlille tilatun teoksen päärooli on kirjoitettu Jorma Hynniselle ja ainoa naisrooli, Tyttö, Sini Rautavaaralle – säveltäjän puolisolle ja muusalle. Thomas kertoo piispa Tuomaksen tarinan 1200-luvun Suomessa. Teoksessa pääsee hienosti oikeuksiinsa Rautavaaran kyky luoda vahvoja historiallis-myyttisiä tunnelmia ja mystis-ekstaattisia kohtauksia.

Thomaksen aikalainen on viides sinfonia (1985-86), jonka johdannossa kuullaan upea alkuräjähdys. Teos kuuluu kokonaisuudessaan Rautavaaran tärkeimpiin orkesteriteoksiin yhdessä visionäärisen Angels and Visitations (1978) –teoksen kanssa.

Rautavaaran myöhempiä oopperoita ovat Vincent (1987), Auringon talo (1990), Aleksis Kivi (1996) ja Rasputin (2003).

Sinfonioita Rautavaaralta on syntynyt kahdeksan, joista viimeisin lisänimeltään ”Matka” (1999) sai kantaesityksensä Wolfgang Sawallischin johtaman Philadelphian orkesterin toimesta huhtikuussa 2000.

Vahva näyttö Einojuhani Rautavaaran kirjailijankyvyistä on muistelmateos Omakuva (1989).

Pekka Hako: Unien lahja. Einojuhani Rautavaaran maailma.
Ajatus Kirjat 2000
Mikko Heiniö: Einojuhani Rautavaara.
Suomalaisia säveltäjiä. Otava 1994.

Tuotanto/Ura

Ura

1957-1958 Sibelius-Akatemian opettaja
1965-1967 Käpylän musiikkiopiston rehtori
1966-1976 Sibelius-Akatemian lehtori
1971-1976 taiteilijaprofessori
1976-1990 Sibelius-Akatemian sävellyksen professori

Oopperoita ja näyttämömusiikkia

Kaivos (1963), Kiusaukset (baletti, 1969), Apollo ja Marsyas (1970), Runo XLII (1974-1981), Marjatta
matala neiti (1975), Thomas (1985), Vincent (1987), Auringon talo (1990),
Tietäjien lahja (1993), Aleksis Kivi -ooppera (1997), Rasputin (2003)

Orkesteriteoksia

1956-2000 Sinfoniat 1-8
1952 Pelimannit
1953 A Requiem in Our Time
1960-1972 Cantos III
1968 Anadyomene
1968 Sotilasmessu
1971 Regular Sets of Elements in Semiregular Situation
1972 Cantus arcticus
1978 Angels and Visitations
1995 Lintukoto
1997 On the Last Frontier
1999 Autumn Gardens

Konserttoja

1968 sellokonsertto
1969 pianokonsertto I
1975 huilukonsertto
1976 urkukonsertto 'Annunciations'
1977 viulukonsertto
1980 kontrabassokonsertto 'Angel of Dusk'
1989 pianokonsertto II
2000 harppukonsertto
2001 klarinettikonsertto
1999 pianokonsertto III

Kamarimusiikkia ym.

1955-1975 jousikvartetot 1-4
1964 oktetto
1965 oboekvartetto
1968 fagottisonaatti
1975 sonaatti huilulle ja kitaralle
1976 Music for Upright Piano and Amplified Cello
1990 sellosonaatti
1997 jousikvintetto

Pianosävellyksiä

1969-1970 pianosonaatit I, II
1952 Pelimannit
1956 Ikonit
1957 7 preludia
1958 Partita
1969 Etydit
1976 Music for Upright Piano

Vokaalimusiikkia

1952 Three Sonnets of Shakespeare
1956 Fünf Sonette an Orpheus
1967 Two Preludes of T. S. Eliot
1970 Meren tytär
1971 True & False Unicorn
1971 Vigilia
1972 October
1973 Lapsimessu
1975 Kainuu-kantaatti
1977 Matka [laulusarja omiin runoihin]
1978 Serenadit

Kirjavinkit

Rautavaara, Einojuhani: Säveltäjä ja muusa. WSOY 2001.
Rautavaara, Einojuhani: Mieltymyksestä äärettömään. WSOY 1998.
Rautavaara, Einojuhani: Omakuva. WSOY 1989.
Miten sävellykseni ovat syntyneet: 12 suomalaista säveltäjää kertoo.
Toim. Erkki Salmenhaara. Otava 1976.

Hako, Pekka: Unien lahja. Einojuhani Rautavaaran maailma. Ajatus 2000.

Sivuoja-Gunaratnam, Anne: Narrating with twelve tones: Einojuhani
Rautavaara's serial period (ca. 1957-1965). Väitöskirja, Hgin yliopisto
1997. Suomalaisen tiedeakatemian toimituksia 287.

Ymmärtämisen merkit: samuuden ja toiseuden ikoneja suomalaisessa
kulttuurissa. Toim. Eero Tarasti. Acta Semiotica Fennica 8, 2000.