Sam Vannista, joka alkuperäiseltä nimeltään oli Samuel Besprosvanni, tuli ehkä huomattavin suomalaisen abstraktin taiteen edustaja. Kolmiosainen seinämaalaus Contrapunctus (1959-1960) oli Vannin uran huipentuma ja läpimurto abstraktiin, ei-esittävään taiteeseen.

Helsingin kaupungin työväenopistolle hankittavaa taideteosta varten järjestettiin vuonna 1959 taidekilpailu. Vanni voitti kilpailun teoksellaan Contrapunctus, Kontrapunkti. Voitto oli järkytys vanhoillisille taidepiireille. Suomessa elettiin vielä aikaa, jolloin uudet trendit eivät saavuttaneet järin ihastuneita kommentteja.

Vanni itse kuvasi teosta: ”Ensimmäinen osa kuvaa materiaalia kaaoksena, toinen ihmishengen kamppailua ja työtä tämän kaaoksen muuttamiseksi, kolmas ihmisen saavuttamaa harmoniaa ja järjestystä.---Työn rakenteen kannalta perusvastakohta sisältyy ensimmäisen ja kolmannen osan teemoihin: kaaos – järjestys.”

Tämän seinämaalauksen toteutuminen merkitsi Suomessa abstraktin taiteen virallista hyväksymistä - ensimmäistä kertaa abstrakti taideteos oli valittu yleisen kilpailun voittajaksi ja se toteutettiin julkisen instituutin rahoittamana. Vaikka teosta voidaan pitää rajapyykkinä niin Vannin uralla kuin abstraktin ja konkreettisen taiteen historiassa Suomessa, siinä on sisällä vielä esittäviä elementtejä.

Ensimmäiset täysin nonfiguratiiviset maalauksensa Vanni toteutti vuonna 1952 ja jatkoi valitsemallaan linjalla kuolemaansa saakka. Kääntymys abstraktiin taiteeseen ei tapahtunut yhdessä yössä. Vanni maalasi tätä ennen parikymmentä vuotta esittäviä maalauksia.

Vanni joutuikin selittelemään teoksensa yhteyttä musiikkiin ja esittävään ilmaisuun keskiosan "kapellimestari"-hahmon kautta. Musiikki oli Vannille hyvin keskeinen elementti varsinkin hänen abstraktissa ilmaisussaan

Vannin ensimmäisen täysin ei-esittävien töiden näyttely pidettiin Galerie Artekissa. Suhtautuminen siihen oli kovin epävarmaa, torjuvaa. Konservatiivisena E.J. Vehmas oli koko suuntausta vastaan. Myös Sigrid Schaumann, joka oli tarkoin seurannut Vannin kehitystä, huomautti että ”Vannilla on epäilemättä monia ongelmia selvitettävänään”.

Uusi taiteilijapolvi otti ulkomaiset näyttelyt, kuten Klar Formin innostuneesti vastaan. Haluttiin kiihkeästi luoda jotakin uutta. Virallisissa taidekouluissa ei abstraktia taidetta tai muita uusia suuntauksia opetettu. Vannikin löysi konkretismin pääasiassa ulkomaisten näyttelyiden avulla ja aktiivisen etsinnän kautta.

Suomessa oli valtavirtauksena luonnonekspressionismi ja monella taholla suhtauduttiin suorastaan halveksivasti kansainvälisiin trendeihin. Melkein yksin uudemman taiteen tuomisesta Suomeen vastasi Artek ja Nykytaide r.y. yhdistyksenä. Viralliset taidelaitokset olivat passiivisia eivätkä kannattaneet avantgardea.

Vanni toimi myös uuden taiteilijapolven kouluttajana ja opettajana. Hän tasoitti tietä monille nykytaiteemme nimille, kuten Silja Rantaselle, Mari Rantaselle ja Lauri Laineelle.

Suomalainen ei-esittävä taide syntyi hiljalleen yksittäisten taiteilijoiden etsinnän kautta. Oma tahto ja usko uuden taiteen tekemiseen olivat Vannin ja Contrapunctus-maalauksen menestystekijöitä.

Karjalainen, Tuula: Uuden kuvan rakentajat, Konkretismin läpimurto Suomessa. Porvoo, 1990