Vuonna 1954 jatkosota oli edelleen vain vähän tutkittu alue. Sotasyllisyysoikeudenkäynnit ja koko syyllisyyskeskustelu olivat tehneet jatkosodasta poliittisesti aran aiheen. Talvi- ja jatkosotaa käsitteleviä romaaneja oli kuitenkin ilmestynyt useita, mm. Jussi Talven romaani Ystäviä ja vihollisia, vain muutamaa kuukautta ennen Tuntematonta sotilasta.

Tuntematon sotilas ilmestyi 3. joulukuuta 1954. Romaani herätti heti huomiota ja sai aluksi kiittäviä kritiikkejä, mm. Vilho Suomelta Uudessa Suomessa ja Jörn Donnerilta Nya Pressenissä. Lähtölaukaus teoksen ympärillä käytyyn kuohuntaan oli Toini Havun kielteinen kritiikki Helsingin Sanomissa 19.12. Havu oli antanut arviolleen otsikon "Purnaajan sota" ja purnaaja-käsitteeseen kiteytyi paljon siitä keskustelusta, jota Tuntemattomasta käytiin. Havun kritiikin kärki sai ilmauksen "sammakkoperspektiivi", hän kritisoi Linnaa siitä, että tämä oli juuttunut yksittäistapauksiin ilman laajempaa näkemystä. Samaan aikaan Havun kritiikin kanssa oli jo lähtenyt liikkeelle lukijoiden virta, sana kulki suusta suuhun, kirjaa ostettiin joululahjaksi ja se kiersi kädestä käteen.

Linnan teosten ruotsintaja Nils-Börje Storbom kuvaa Tuntemattoman sotilaan joutumista myrskyn silmään seuraavasti: "Heti uudenvuoden jälkeen nousi täysi myrsky päivälehtien yleisön palstoilla, pakinanurkissa ja kulttuuriosastoissa sekä melkein koko suomalaisessa aikakauslehdistössä "kansanomaisista" viikkolehdistä kunnianarvoisiin kulttuurijulkaisuihin kuten Suomalaiseen Suomeen ja Valvojaan saakka. Eikä yksityisten ihmisten välinen mielipiteiden vaihto asiasta ollut vähemmän kuumaa. Hieman yleistäen voi sanoa, että Suomen kansa oli kevättalveen mennessä jakaantunut kahteen leiriin, joista toinen oli Tuntemattoman sotilaan puolesta ja toinen sitä vastaan. Ja kaiken aikaa Werner Söderströmin kirjapaino syyti markkinoille uusia painoksia myyntilukujen kohotessa melkein pelottavalla nopeudella."

	8 Pr koulutuspataljoona 1941, mukana Väinö Linna

Tuntematonta sotilasta kohtaan esitetyssä kritiikissä oli pitkälti kyse arvomaailmojen murtumisesta. Katsottiin että Linna oli häpäissyt kolme pyhää; suomalaisen upseerin, suomalaisen sotilaan ja suomalaisen lotan. 1954 oli vielä vallalla käsitys sankarillisesta suomalaisesta sotilaasta Vänrikki Stoolin tyyliin eikä käyty sota ollut muuttanut ainakaan julkisuudessa esitettyä kuvaa. Ei ollut hyväksyttyä kertoa, että upseeri saattoi olla epäpsykologinen öykkäri tai että sotilas sodassa pelkäsi, kapinoi ja purnasi.

Päällystöstä everstiluutnantti Karjula on erityisen vastenmielinen henkilö. Kun sodan loppuvaiheessa miehet on vallannut osittainen pakokauhu ja perääntyminen tapahtuu sekasortoisissa olosuhteissa, Karjula saa raivokohtauksen ja ampuu käskyään uhmaavan sotamiehen. "Karjula joutui villin murhanhimon valtaan. Tuo tunne, joka hänen sielussaan oli alituisesti käymistilassa ja teki hänestä sen ympäristöään terrorisoivan ihmisen, mikä hän oli, puhdistui ja pelkistyi nyt omaksi itsekseen, tuhoamis- ja tappamishaluksi."

Karjula on kuitenkin vain yksi hahmo Linnan monipuolisessa henkilögalleriassa, joka ei ole mitenkään mustavalkoinen. Linna ei mustamaalaa upseereita, enemminkin hänen kritiikkinsä kohdistui aatteeseen, oikeistohenkiseen kansalliseen idealismiin, jota hän ei voinut hyväksyä. Melko suuri osa Tuntemattoman sotilaan saamasta kritiikistä tuli upseereilta ja Linnaa syytettiin mm. sotapsykologisesta asiantuntemattomuudesta. Kritiikki tiivistyi keskusteluun siitä, onko Linnan kuvaama rivimiehen kokemus sodasta tosi vai ei.

Kirjasota päättyi Linnan voittoon. Linna oli avannut uudenlaisen tulkinnan jatkosodasta ja antanut äänen niille, joilla sitä ei ollut eli sodan kokeneille etulinjan miehille, ja nämä myös ottivat kirjan omakseen. Tuntematonta sotilasta myytiin vuodessa 175 000 kappaletta.

	Kuva elokuvasta Tuntematon sotilas

Osittain Tuntemattoman sotilaan lisääntyvään suosioon vaikutti Edvin Laineen Linnan romaanin pohjalta ohjaama elokuva. T.J. Särkkä oli ostanut oikeudet romaaniin heti tammikuussa -55 ja elokuvaa ryhdyttiin kuvaamaan samana talvena. Suomen siihenastisen elokuvahistorian kallein elokuva valmistui ennätysajassa ja sen ensi-iltaa vietettiin jo joulukuussa 1955. Elokuva ja kirja lisäsivät vuorovedoin toisen suosiota ja menestystä ja varsinkin monille nuoremmille lukijoille Laineen elokuvan henkilöt ovat ne ainoat oikeat. Elokuvaversiosta tehtiin kirjaa sovinnollisempi ja siitä jätettiin pois sekä everstiluutnantti Karjula että lotta Raili Kotilaisen sotakokemuksia kuvaava episodi.

Raili Kotilainen esiintyy kirjassa muutamassa pienessä, mutta kuvaavassa kohtauksessa. Raili Kotilainen on nuori nainen, jonka yksi motiivi lotaksi pestautumiselle on löytää itselleen mies. Sotaolosuhteissa Raililla on valinnanvaraa, jota hän luonnollisesti myös hyödyntää. Tuntemattoman alussa lotta Kotilainen myy kanttiinissa tupakkaa rintamalle lähtijöille, vilahtaa kerran majurin adjutantin vanavedessä ja ilmestyy lopun sekasorrossa tienvarteen pyytämään kyytiä. Kohtaukset ovat hyvin lyhyitä, mutta niiden perusteella lukijalle muodostuu kuva siitä, millainen Raili Kotilaisen sota-aika oli ollut. Kuvausta pidettiin niin paljon suomalaista naista häpäisevänä, että painostuksen alla Linna taipui muokkaamaan tarinaa uudelleen ennen ruotsalaista painosta.

	Tuntematon sotilas -elokuvan juliste

Raili Kotilainen esiintyy kirjassa muutamassa pienessä, mutta kuvaavassa kohtauksessa. Raili Kotilainen on nuori nainen, jonka yksi motiivi lotaksi pestautumiselle on löytää itselleen mies. Sotaolosuhteissa Raililla on valinnanvaraa, jota hän luonnollisesti myös hyödyntää. Tuntemattoman alussa lotta Kotilainen myy kanttiinissa tupakkaa rintamalle lähtijöille, vilahtaa kerran majurin adjutantin vanavedessä ja ilmestyy lopun sekasorrossa tienvarteen pyytämään kyytiä. Kohtaukset ovat hyvin lyhyitä, mutta niiden perusteella lukijalle muodostuu kuva siitä, millainen Raili Kotilaisen sota-aika oli ollut. Kuvausta pidettiin niin paljon suomalaista naista häpäisevänä, että painostuksen alla Linna taipui muokkaamaan tarinaa uudelleen ennen ruotsalaista painosta.

	Väinö Linna Täällä Pohjantähden alla ensimmäisen osan julkaisemisen aikoihin.

Toinen, vähäisempi Tuntemattoman sotilaan ympärillä käyty sota oli luonteeltaan kirjallinen. 1950-luvun puolivälissä suomalaisessa kirjallisuudessa oli selkeä murrosvaihe ja modernismi oli murtautunut esiin runoudessa. Kirjallisella kentällä odotettiin modernistista romaania ja Tuntematon sotilas oli vastaus muihin kuin modernismin odotuksiin. Modernismin puolestapuhujien taholta teos leimattiin rakenteeltaan ja muodoltaan vanhanaikaiseksi. Tämä väittely Linnan teosten yhteydessä sai vielä suuremman kaikupohjan kun Täällä Pohjantähden alla ilmestyi. Linnan vastapooliksi keskusteluissa asetettiin Veijo Meri, joka myös käsitteli teoksissaan lähimenneisyyttä. Merestä kehittyi nopeasti modernistisen proosan keskeinen kirjailija. Linnan ja Meren vertailu oli hedelmätöntä, sillä kirjoittajina he ovat täysin erilaiset, mutta jossain vaiheessa vastakkainasettelu laajeni koskemaan "tamperelaiskirjailijoita" ja "helsinkiläiskirjailijoita." Matti Suurpää tiivistää "helsinkiläisten" kokemuksen Sinisen laulun haastattelussa:
" Se ei ollut niinkään kysymys siitä mitä on sota vaan mitä on metafora. Meidän mielestämme Veijo Meri kirjoitti paremmin kuin Väinö Linna. Siis aivan lausetyönä."

Väinö Linnan Pohjantähti-trilogian merkitys kuitenkin ulottui yhteiskunnassa laajalle. Se aloitti aikaisemmin käymättömän julkisen keskustelun kansalaissodasta. Kansalaissodan historia oli ollut pitkälti voittajien historiaa ja Linnan teos teki mahdolliseksi ymmärtää häviäjien puolta.

Väinö Linna: Tuntematon sotilas
Elokuvapainos (esipuhe Matti Kurjensaari)
WSOY 1956

Juhani Salokannel: Linnasta Saarikoskeen
Suomalaisia kirjailijakuvia
WSOY 1993

Nils-Börje Storbom: Väinö Linna - kirjailijan tie ja teokset
WSOY 1992

Suomen kirjallisuushistoria 3
Toim. Pertti Lassila
SKS


MUUTA LUETTAVAA:

Kalevi Kalemaa: Edvin Laine. Sisulla ja tunteella
WSOY 2003

Jyrki Nummi: Jalon kansan parhaat voimat
Kansalliset kuvat ja Väinö Linnan romaanit
WSOY 1993