Hänen lapsitähden uransa rakastettuna Suomisen Ollina - perhesarjan päähenkilönä - alkoi 14 vuotiaana 1941. Vastaavanlaisesta tähteydestä ei suuressa maailmassa ole selvinnyt kuiville kuin aniharva.

Pöystistä kuitenkin tuli yksi Suomen suuria luonnenäyttelijöitä, jota nuorena olemukseen tarttunut tähden viehätysvoima ja arvovalta ovat vain komistaneet ja rikastuttaneet. Pallo oli kuitenkin hukassa vuosia, ja ehkä varsinkin 50-luvulla vaiheessa jolloin Pöysti kehitteli epätasaisen elokuvaohjaajan uran itse asiassa aika monella sotilasfarssilla tai vastaavalla teoksella.

Sitten seurasikin täyttä loistoa, mutta teatterin puolella. Pöysti oli Vivica Bandlerin perustaman Lilla Teaternin kantava ja keskeinen voima vuosikaudet, sitten myös teatterin johtaja; tästä tuli hänelle toinen ammatti, sillä hän johti myös ensiksi Tampereen Työväenteatteria ja sitten Tukholman Dramatenia 1980-luvun alussa.

Kypsinä vuosina ovat syntyneet suuret, aivan uutta aloitusta ja arvovaltaa merkinneet televisioroolit, ja paluu valkokankaalle vahvoissa, karismaattisissa rooleissa: Ralf Långbackan elokuvan Herra Puntila ja hänen renkinsä nimiosa, Mika Kaurismäen Klaanin komisario, jossa on väläys komisario Maigretia (rooli, jonka Pöysti näytteli hienosti myöhemmin radiossa), Kassilan Ihmiselon ihanuuden ja kurjuuden muotokuva nobel-kirjailija Sillanpäästä: suvereeni työ ja esimerkki siitä, miten lapsen havainnon puhtaus voi säilyä luovan taiteellisen elämän kokoavana perusvireenä.

Uudelle vuosituhannelle tultaessa eläkeläinen Pöysti on ollut Helsingin kirkkaimpia, suosituimpia ja vireimmin koko ajan näyttämöllä olevia teatterinäyttelijöitä ja mukana tuhannessa muussakin tulessa. Hän on osoittautunut myös lahjakkaaksi kynänkäyttäjäksi ja julkaissut ensiksi kolmiosaiset muistelmat ja sitten kauniin pienen musiikkipakinoiden kokoelman.

Tuotanto/Ura

Teatteri- ja elokuvaura

1942-1944 Svenska Teaternin näyttelijä
1944-1952 Suomen Kansallisteatterin näyttelijä
1951-1957 Fennada-Filmi Oy:n elokuvaohjaaja
1952-1955 Intimiteatterin näyttelijä
1956-1974 Lilla Teaternin näyttelijä
1967-1974 Lilla Teaternin johtaja
1963-1968 TV-teatterin näyttelijä
1971-1974 Taiteilijaprofessori
1974-1981 Tampereen Työväen Teatterin johtaja
1981-1985 Kungliga Dramatiska Teaternin johtaja Tukholmassa

Tärkeimipiä teatterirooleja

Strindberg: Eerik XIV (nimiosa), TV-teatteri 1965
Shaw: Candida (pastori Morell), Lilla Teatern 1973-1974
C. Andersson: Perhe (isä), Lilla Teatern 1974
Strindberg: Mestari Olavi (Gert), Tampereen Työväen Teatteri 1976
Brecht: Galilein elämä, Helsingin Kaupunginteatteri 1987
Shakespeare: Lear(nimiosa), Tampereen Työveän Teatteri 1988
O'Neill: Pitkän päivän matka yöhön (James Tyrone), Lahden kaup.teatt. 1989

Elokuvia

1941 Suomisen perhe
1942 Suomisen Ollin tempaus
1943 Suomisen taiteilijat
1944 Suomisen Olli rakastuu
1945 Suomisen Olli yllättää
1953 Miljonäärimonni
1957 Syntipukki
1968 Punahilkka
1976 Pyhä perhe
1979 Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti
1988 Ihmiselon ihanuus ja kurjuus

Kirjavinkit

Pöysti, Lasse: Lassen oppivuodet. Otava 1990.
Pöysti, Lasse: Jalat maahan. Otava 1991.
Pöysti, Lasse: Lainatakki. Otava 1992.
Pöysti, Lasse: Pallo maton alla. Otava 1995.
Pöysti, Lasse: Sortavalasta Pariisiin. Otava 2000.

Pöysti, Lasse: Fermaatissa tavataan. Puheenvuoroja musiikista. Helsinki, Otava 2003.

Lounela, Pekka: Mauno Manninen ja hänen intiimi teatterinsa. Tammi 1988.