Hän liikkui kuin kala eri musiikin lajien joukossa: hänen tuotteliaisuutensa, monipuolisuutensa ja nopeutensa ovat lyömättömiä, mutta yhtä kaikki hänen parhaissa lauluissaan on koskettavaa, aitoa tunnetta. Suunnaton ahkeruus ei johtanut välinpitämättömyyteen eikä 'kansan äänen' seuraaminen musiikillisten ideoiden kuivumiseen. Niinpä Kärki oli sodanjälkeisen kauden merkittävin vaikuttaja samalla tapaa kuin Georg Malmstén oli hallinnut suomalaisen iskelmän ensimmäisiä vuosikymmeniä.

Papin pojan (tai ehkä hänen isänsä pojalle aikoma) ensimmäinen tähtäin oli kanttoriurkurin ammatti; Kärki opiskeli teoriaa ja säveltämistä Aarre Merikannon johdolla, ja ratkaisevan toisenlaisen käänteen antoi tamperalaisessa kahvilassa kuultu Louis Armstrongin levy, jonka jälkeen Kärki oli loppuikänsä jazzmies, tangoista huolimatta tai niiden tähden. Ravintolamuusikon ura alkoi varhain (erityisyytensä pianon lisäksi hanurin mestaruus), ja juuri sodan aattona Kärki voitti lontoolaisen Melody Maker -lehden kansainvälisen sävellyskilpailun. Amerikan-matkan sijaan tuli kuitenkin sotareissu, jonka syventävä vaikutus lienee ollut suuri. Monet tulevat 'klassikot' saivat alkunsa rintamalla: Siks oon mä suruinen, On elon retki näin, Liljankukka... Ja rintamalla Kärki kiinnitti huomiota runoantologian sivuilla Reino Helismaa
-nimiseen kirjoittajaan.

Tämä kaksikko hallitsi seuraavien parin vuosikymmenen viihdettä levyillä, radiossa ja elokuvassa, jossa heidän nimiinsä meni vireä ja 'korkeammissa piireissä' pahaa mainetta nauttiva rillumarei-ilmiö, Rovaniemen markkinoista alkaen.

Kärjen pitkät kiertuevuodet alkoivat 1946, josta lähtien hän oli hyvinkin vuosikymmenen tien päällä 200-250 päivää vuodessa. Näin hänellä oli tilaisuus tutustua perusteellisesti samoihin solisteihin, joiden levyttäminä hänen sävelmänsä saivat muistettavan asun ja kasvoivat ikivihreiksi: Henry Theel, Metro-Tytöt, Esa Pakarinen, Tapio Rautavaara, Olavi Virta, Jorma Ikävalko, Matti Louhivuori.

Kiertueet olivat epäilemättä ensiarvoinen tekijä sen 'viidennen aistin' hioutumisen kannalta, joka on tehnyt Kärjestä kansan syvien rivien keskuudessa vellovien tunnelmien ymmärtäjän. Tämä armonlahja oli tärkeä, kun Kärki 1955 siirtyi kokonaan toimistopöydän ääreen ja hänestä tuli 1955 Musiikki Fazerin tuotantopäällikkö, sellaisena viihdemusiikkituotannon vaikutusvaltaisin 'moguli' neljännesvuosisadan ajan.

Esimerkiksi juuri tango oli suurelta osinhänen tuotekehittelemänsä. Se oli aiemmin vain yksi Suomen kansan rutiinimaisesti harrastamista lajeista. Metafysiikkaa siitä tuli, kun se kuljettuaan Toivo Kärjen psyyken läpi ei enää soinut kuten ennen - siinä oli nyt piirteitä sekä valssista että amerikkalaisesta slowfoksista, ja sen hallitseva piirre oli jazzmusiikinomaisesti käytetty nelisointuharmonia.

Tuhansia lauluja ja ennätysmäärän elokuvia säveltäneen Kärjen kaikkein parhaidenkin lista on pitkä. Pienenä muistumana muutamia: Täysikuu, Poskivalssi, Reppu ja reissumies, Kulkurin iltatähti, Hiljainen kylätie, Äidin syntymäpäivä, Vanhan veräjän luona, Lauluni aiheet, Minne tuuli kuljettaa...

Tuotanto/Ura

Ura

1935-1938 Ramblers-orkesterin jäsen
1945 Erkki Ahon ja Ossi Aallon orkestereissa
1946 perusti oman yhtyeen

Tunnetuimpia sävellyksiä

Liljankukka, Siks oon mä suruine, Tule hiljaa, Anna-Lisia, Täysikuu,
Vanhan veräjän luona, Minä soitan sulle illalla, Hiljainen kylätie,
Tango merellä, Minne tuuli kuljettaa, Rovaniemen markkinoilla, Lentävä
kalakukko, Kaksi vanhaa tukkijätkää, Kuin silloin ennen, Sanat eivät riitä
kertomaan, Jos vielä oot vapaa, Lakeuden kutsu

Kirjavinkit

Henriksson, Juha: Toivo Kärjen musiikillinen tyyli. Suomen jazz & pop arkisto
2001.

Kukkonen, Einari: Äänisen aallot - suomalaisen levylaulun vaiheita sotavuosina
1940-1944. Kustannuskolmio 2002.

Jalkanen, Pekka: Pohjolan yössä: suomalaisia kevyen musiikin säveltäjiä Georg
Malmsténista Liisa Akimofiin. Kirjastopalvelu 1992.

Niiniluoto, Maarit: Siks oon mä suruinen. Tammi 1982.

Muuta

Äitinsä puolelta Toivo Kärki oli karjalaisen runonlaulajan Mateli Kuivalattaren
sukua