Tämän lahjan hän anteliaasti jakoi kaikille suomalaisille aikana jona sitä eniten tarvittiin. Elettiin sodan vuosia, kun tango "Syyspihlajan alle" toi pulan ja surujen tyrmistyttämälle kansalle viestin toisesta, paremmasta elämästä. Komeasti alkanut ura jatkui pitkään - 1980-luvulla Theel oli maan vanhin yhä työn tuoksinassa vaikuttanut viihteen veteraani.

Ihmeellinen ääni oli ymmärrettävästi sotien vuosikymmenen suosituin, sitä suuremmalla syyllä siksi että siihen ja sitä kantavaan hahmoon aina liittyi enemmän kuin pirskaus eksotiikkaa. Henry Theel oli Suomen aito Tino Rossi, jonka laulamana kaukaiset maisemat - Panamat ja Caprit - tulivat väkevämmäksi hengenominaisuudeksi kuin konsanaan myöhemmin, kun suomalaisilla seiväsmatkalaisina oli aivan oikea mahdollisuus matkustaa vaikka kuinka kauas.

Sinisessä laulussa on sodanaikaisen aseveli-illan katkelma, joka tallentaa Henry Theelin karisman ikimuistettavasti: kamera näyttää ensin täpötäyden Messuhallin ja nousee sitten orkesterin ohitse ja päätyy nuoreen Henry Theeliin laulamassa "Muistoja Sorrentosta" kappaletta. Tuota hetkeä kouriintuntuvammin suomalainen kevyen musiikin yleisö on tuskin voinut kokea onnellista harhaa kuulumisesta ahtaita rajojamme avarampaan maailmankokonaisuuteen.

Tuotanto/Ura

Ura

Yli 500 levytystä
Elokuvarooleja

Tunnetuimpia levytyksiä

Syyspihlajan alla, 1942
Liljankukka, 1945
Anna-Liisa, 1947
Marja-Leena, 1949
Köyhä laulaja, 1950
Satumaa, 1955
Kuinka voit unhoittaa, 1963
Metsätorpan Marjatta, 1963