|
|
|
|
Olavi Virran muusikonura alkoi 1930-luvun puolivälissä, ensimmäinen filmiesiintyminen tallennettiin 1938, ensimmäiset levyt 1939 ja monia muita sodan aikana ja sitten 40-luvun lopulla (jolloin keskipisteessä oli toistaiseksi Virtaa suositumpi Henry Theel). Ilman että näissä esiintymisissä ja levytyksissä olisi mitään vikaa (sodanaikainen "Ennen kuolemaa", sotien jälkeen laulajan oma sävellys ja sanoitus "Yö kerran unhoa annoit"), "todellisen" Olavi Virran vaiheet alkavat vasta suurin piirtein 50-luvun taitteessa: hän alkoi laulaa "täysjännitteisesti", kuten hänen pitkäaikainen työtoverinsa viulisti Pauli Granfelt on luonnehtinut.
|
|
Korkeasuhdanteen alku
Tästä vaiheesta alkaa myös supisuomalaisen tangon suurin vaihe ja iskelmän korkein hetki. Kukapa olisi tätä, suomalaisuuden suurta rajaviivaa, minuutemme häilyvää, runollista ydintä ilmentänyt siten kuin Olavi Virta, Ääni suurella kirjaimella?
Huolimatta siitä että 50 luvulla laulelma - Georg Malmstenin, Kauko Käyhkön ja Tapio Rautavaaran perinne - saavutti tai säilytti vakiintuneen suosion, oli Olavi Virta kuitenkin varsinaisen iskelmämusiikin alueella täysin suvereeni. La Cumparsita, Sininen huvimaja, Hurmio, Tango Desire, Estrellita, Poika varjoiselta kujalta jne. ovat suomalaisen sielun syvintä väristystä - ja riippumattomia siitä, onko laulujen alkuperä suomalainen tai ulkomaalainen.
Olavi Virta esiintyi myös parissakymmenessä elokuvassa, joihin siis on tallentunut tangokuninkaan olemus ja karisma - paradoksaalisesti kuitenkin ilman että melkein yhtään tangokohtausta olisi tarttunut kameraan (lukuunottamatta Toivo Kärjen klassikoksi noussutta Täysikuuta eräässä Pekka ja Pätkä -elokuvassa). Esimerkki kertoo paljon siitä, miten vähän omassa ajassaan elävä ihminen ymmärtää - omasta ajastaan...
|
|
Suomalaisen tajunnan historiaa
Toisin kuin laulelman mestarit Olavi Virta oli pitkän uransa aikana jatkuvasti alttiina myös kaikkein nuorimman ja ailahtelevimman kuulijakunnan päähänpistoille. Hän kohosi klassikoksi kaikkein vaikeimmalla eli iskelmän saralla.
50-luvun iskelmällä useimpien muiden esittämänä ei juuri ole osaa eikä arpaa tämän päivän markkinoilla - Virran laulut lävistävät kaikki ajat ja valloittavat kuulijansa, ikäpolvesta riippumatta.
Olavi Virran hienoimpien levytyksien surumielisyys on tärkeä osa kansallisen tajunnan historiaa. Hänen ominaislaatunsatangokuninkaana ei liity yksinomaan ylivertaiseen tekniikkaan ja fraseerauskykyyn, vaan tulkinnalliseen voimaan, taiteelliseen näkemykseen, jossa musiikillinen lahjakkuus ja fantastinen kyky läpivalaista sanoituksien salattuja merkityksiä yhdistyvät.
|
|
Ristiriitainen elämänkaari
Olavi Virran elämäntarina kertoo väkevästä ja ristiriitaisesta tulkitsijasta, elokuvatähdestä, liikemiehestä ja yksityisestä ihmisestä, jonka nousun ja sitten vaikeiden vuosien taustana oli erityinen aika: orkesterit ja tanssilavat elivät suuria vuosiaan, jotka muistot ovat romantisoineet, mutta joiden alla on myös siloittelematon ja karkeakin arki. Tarinan loppu oli erityisen julma. Päätään nostava skandaalijulkisuus julisti hänet loppuunpalaneeksi lahjakkuudeksi jo 1950-luvun lopulla, minkä jälkeen hän uhmakkaasti ja suvereenisti levytti vielä paljon suurta -jopa aivan parhaita levytyksiään, kuten tapahtui 60-luvun alussa Jaakko Salon tuotannonjohdon alaisuudessa. Sitten sairaudet ja alkoholi ottivat veronsa - Virran tarina on kuin varjo monesta muusta tarinasta, jotka on eletty ns. korkeakulttuurin puolella.
Ja koska meillä ei varmaankaan ole oikeutta automaattisesti ajatella tuota korkeakulttuuria "paremmaksi" kuin populaarikulttuuria, ja koska meidän on syytä arvioida taiteilijoita kunkin lajin laadun perusteella eikä mitenkään muuten, Olavi Virta voidaan lukea suomalaisen kulttuurin hienoimpiin nimiin ja siihen ydinjoukkoon, jonka anti on eittämättömästi kansainvälistä luokkaa.
|
|
Peter von Bagh
|
|
Tuotanto/Ura
Ura
1932 Dallapé-orkesterin oppilassolisti 1937 Rainbow-orkesterin laulusolisti, Bruno Laakon Lepakot-orkesri 1939 Levytykset alkoivat 1945-1946 Dallapé-orkesterin laulusolisti 1950-1953 Kipparikvartetin toinen tenori 1966 Viimeiset levytykset
Levytyksistä
Täydellinen kokoelma Olavi Virran levytyksiä sisältää 29 cd-levyä, levytysten kokonaismäärä on kuutisensataa (näistä lähes 80% 1950-luvulla)
Hittejä mm.: Kultainen nuoruus, Kwai-joen silta, Buona sera signorina, Tähti ja meripoika, Metsäkukkia, Tulisuudelma, Tango Desiree, Sinitaivas, Mustasukkaisuutta, Itämaista rakkautta, Mambo italiano, Saavuthan jälleen Roomaan, Poika varjoisalta kujalta, Delfiinipoika, Maruzzella
Tunnetuimpia sävellyksiä
1952 Punatukkaiselle tytölleni (tango) 1948 Yö kerran unhon antoi (valssi)
Kirjavinkit
Koski, Markku & von Bagh, Peter & Aarnio, Pekka: Olavi Virta - legenda jo eläessään. WSOY 1977.
Hirvi, Harri: Olavi Virta -diskografia. Atena 2000.
Iloinen 50-luku: purkkaa, unelmia ja sotakorvauksia. Tammi 2003.
|
» Alkuun
|
|