Säveltäjä Kaija Saariaho kirjoittaa artikkelissaan Kirkua saat, mutta lennä! vuodelta 1980 kuvaillen 70-luvun lopun suomalaista musiikkielämää nuoren säveltäjän näkökulmasta:
”Piirit ovat täällä pienet ja ahtaat, katseet luodaan vain sisäänpäin, julkista sanaa hallitsee muutama kulttuuridespootti. Täällä älykkyys on teknokratiaa, modernismi vanhanaikaista, ja tietenkin päin vastoin. Useat tärkeät ja raikkaat ajatukset vesitetään kuin tahallaan.”

	»		Lue lisää musiikin avantgardesta 1960-luvulla.

Jos 1960-luvun alun Lastenkamarikonsertit jäivät ohimeneväksi poikkeusilmiöksi Suomen musiikkielämässä, niin 1970-luvun lopulla syntyneen Korvat auki –yhdistyksen toiminta on osoittautunut tärkeäksi käännekohdaksi suomalaisessa säveltaiteessa. Suomen oloissa on hyvin harvinaista, että esiin nousee ryhmä lahjakkaita nuoria, jotka yhteisvoimin pistävät tuulemaan ja onnistuvat uudistamaan musiikkielämän vanhentuneet rakenteet.

Yleisempi malli on se, että musiikkielämämme rakentuu vahvojen persoonien varaan, joiden kesken ei liiemmin löydy yhteistyöhalukkuutta.

Korvat auki -yhdistys järjesti konsertteja ja seminaareja ja ylläpiti hedelmällistä keskustelua, jossa säveltäjän rooli ja henkinen maisema nähtiin varsin laveana ja rikkaana. Useimpien
yhdistyksen perustaneiden nuorten säveltäjien kiinnostukset ulottuivat myös kirjallisuuden, teatterin ja kuvataiteiden alueille, joten yhdistyksen toimintaan liittyi mukaan nuoria lupauksia myös muusikkopiirien ulkopuolelta.

Nuorten säveltäjien esikuvana ja ”henkisenä isänä” toimi säveltäjä Erik Bergman (s. 1911), jonka pohjalaiseen tempperamenttiin on kuulunut rohkea ”ulos tappelemaan” –asenne.

	»		Lue Erik Bergmanin taiteilijaesittely.

Vuonna 1977 perustetun yhdistyksen ensimmäisenä puheenjohtajana toimi Eero Hämeenniemi (s. 1951). Mukana olivat alusta alkaen varhaislahjakkuudet Magnus Lindberg (s. 1958) ja Esa-Pekka Salonen (s. 1958). Ydinryhmään kuuluivat lisäksi Kaija Saariaho (s. 1952), Jouni Kaipainen (s. 1956), Olli Kortekangas (s. 1955), Tapani Länsiö (s. 1953) ja Otto Romanowski (s. 1952).
Miltein kaikki olivat Paavo Heinisen (s. 1938) sävellysoppilaita, poikkeuksina Salonen, Kortekangas ja Romanowski, jotka olivat Einojuhani Rautavaaran (s. 1928) oppilaita. Myös Lindberg aloitti sävellysopintonsa Rautavaaran luokalla, mutta diplomi valmistui Heinisen johdolla 1981. Korvat auki –perustajaryhmään kuului lisäksi itävaltalaissyntyinen säveltäjä Herman Rechberger (s. 1947).
Ennen diplomiaan orkesterinjohdossa 1980 Esa-Pekka Salonen ehti suorittaa vastaavan tutkinnon käyrätorvessa jo vuonna 1977.

	»		Lue Einojuhani Rautavaaran taiteilijaesittely.

Tärkeä etappi Korvat auki –yhdistyksen julkisuuskuvan kannalta oli Finlandia-talossa 4.2. 1979 järjestetty pianoilta, jonka päänumerona Paavo Heininen soitti pianosonaattinsa Poesia squillante ed incandescente kantaesityksen.

Yhdistys järjesti konsertteja ja seminaareja Helsingin lisäksi pienillä paikkakunnilla ympäri Suomea. Näin pyrittiin luomaan vaihtoehtoja kulttuurielämämme Helsinki-keskeisyydelle.

	Korvat auki -yhdistyksen perustajia: (vasemmalta) Kaija Saariaho, Jouni Kaipainen, Magnus Lindberg, Olli Kortekangas ja Esa-Pekka Salonen, Jukka Tiensuu, Mikko Heiniö ja Herman Rechberger vuonna 1981.

Toimii –yhtye syntyi Korvat auki –säveltäjien kokeilulaboratorioksi. Magnus Lindbergin sävellyksissä Action – Situation – Signification (1982) ja Kraft (1982-85) Toimii –yhtye on omimmassa elementissään: Lindberg, Salonen ja Romanowski etsivät uusia mielikuvituksellisia tapoja tuottaa ääntä apunaan perinteiset soittimet ja sekalainen kokoelma monenlaista rautaromua.

Muita tärkeitä Toimii –yhtyeen muusikoita ovat mm. lyömäsoittaja Lassi Erkkilä, sellisti Anssi Karttunen, klarinetisti Kari Kriikku ja äänisuunnittelija Juhani Liimatainen.

Avanti! –orkesteri perustettiin vuonna 1983 kapellimestarien Esa-Pekka Salosen ja Jukka-Pekka Sarasteen aloitteesta esittämään vaihteleville kokoonpanoille kirjoitettua musiikkia, uutta ja vanhaa. Kolme vuotta myöhemmin yhtye, jonka toiminnanjohtajana työskenteli huilisti Olli Pohjola, järjesti Porvooseen omat musiikkijuhlansa, Suvisoiton.

1980-luvun alkupuolen selvästi keskeisin ja aktiivisin organisaattori oli säveltäjä Jukka Tiensuu (s. 1948). Hän toimi vuosina 1979-83 kansainvälisten ISCM-nykymusiikkijuhlien Suomen sektion puheenjohtajana ja vuonna 1981 perustetun nykymusiikkifestivaali Helsinki Biennalen (nykyinen Musica nova Helsinki) taiteellisena johtajana. Lisäksi Tiensuu perusti vuonna 1981 Viitasaarelle nykymusiikin kesäakatemian, joka sai sittemmin nimekseen Musiikin Aika.

Jukka Tiensuu kuuluu suomalaisiin eturivin säveltäjiin ja hän on lisäksi huippuluokan cembalovirtuoosi.

Vuonna 1978 kolme innokasta musiikkitieteen opiskelijaa, Tero-Pekka Henell, Pekka Hako ja Risto Nieminen, perustivat musiikkilehti Synkoopin.

Hakon ja Niemisen yhteistyönä ilmestyi vuonna 1981 Synkoopin julkaisema kirja Ammatti: säveltäjä, jossa nuoret säveltäjät kirjoittivat musiikistaan.

Risto Nieminen on Yleisradiossa ja Helsingin juhlaviikkojen toiminnanjohtajana työskennellessään edesauttanut Korvat auki –sukupolven säveltäjien menestystä Suomessa ja ulkomailla. Tero-Pekka Henell nosti Lahden kaupunginorkesterin intendenttinä orkesteria maailmanmaineeseen ja Pekka Hako suomalaisen musiikin tiedotuskeskuksen johtajana ja musiikkikirjoittajana on tehnyt suomalaista musiikkia tunnetuksi kotimaassa ja kansainvälisesti.

Merja Hottinen & Johanna Jääskeläinen:
Vastuuntuntoa suomalaisen musiikkielämän kehittämisestä.
Synkooppi-lehti Op. 53 2/1998.

Kaija Saariaho: Kirkua saat, mutta lennä!
Ammatti: säveltäjä. Synkooppi 1981.

Esa-Pekka Salonen ja Lauri Otonkoski:
Kirja: puhetta musiikitta. Tammi 1987.

Suomen musiikin historia 4.
Mikko Heiniö: Aikamme musiikki
1945-1993. WSOY 1995.