|
|
|
|
Toivo Timoteus Kuula
Toivo Kuula syntyi 7.7.1883 Vaasassa. Kuulan äiti oli kotoisin Alavudelta, jossa Kuula perimätiedon mukaan syntyi, vaikka kirkonkirjat kertovat toista.
Eräs ensimmäisistä Kuulan lapsuudenaikaisista sävellysyrityksistä on nimeltään ”Babilonian hävitys”. Teoksen nimi heijastanee Kuulan lapsuudenympäristön lestadiolaista ilmapiiriä. Toivo Kuula aloitti musiikkiopinnot Helsingin musiikiopistossa vuonna 1900 pääaineenaan viulunsoitto.
|
|
Vaikea alku
Kuulan opiskeluvuosia leimasi ankara köyhyys. Pianon vuokraamisesta ei ollut puhettakaan, kun rahat eivät riittäneet ruokaan tai lämmitykseen. Keväällä 1903 Kuula joutui palaamaan Vaasaan, koska hänen vanhempansa eivät pystyneet enää rahoittamaan hänen opintojaan. Vuonna 1904 Kuula sai koettaa suurempimuotoisen teoksen säveltämistä, sillä häneltä tilattiin kantaatti Isonkyrön vanhankirkon 600-vuotisjuhliin. Kuula meni naimisiin Silja Valon kanssa, mutta avioliitto kariutui heti alkuunsa. Heidän lapsensakin kuoli pienenä.
|
|
Ura urkenee
Keväällä 1905 Kuulalle saatiin 1500 mk:n laina, ja sen turvin hän saattoi jatkaa opintojaan Helsingissä. Keväällä 1908 Jean Sibeliuksesta tuli lyhyeksi aikaa Kuulan opettaja Armas Järnefeltin jälkeen. Sibelius myös auttoi Kuulaa saamaan suuren stipendin opiskelua varten Bolognassa Enrico Bossin johdolla. Kesällä 1907 Kuula keräsi kansanlauluja etelä-Pohjanmaalla. Vähän aikaisemmin hän oli tutustunut laulajatar Alma Silventoiseen (1884-1941), josta tuli Kuulan monien teosten innoittaja ja esittäjä. Vuonna 1914 he avioituivat Kuulan saatua eron edellisestä vaimostaan. Sinikka-tytär syntyi vuonna 1917.
|
|
Euroopan kiertäjä
Syksyllä 1908 Kuula lähti Italiaan Bolognaan sävellysopintojaan täydentämään ja taidenäkemyksiänsä laajentamaan. Bolognan jälkeen matka jatkui Leipzigiin ja Pariisiin. Erityisesti Pariisin musiikillinen ilmapiiri sai Kuulan innostumaan, ja hän tunsi saavansa siellä vastakaikua. Kuulan toisessa sävellyskonsertissa Helsingissä 22.1.1911 kantaesitettiin sinfoninen legenda Orjan poika, eräs Kuulan pääteoksista. Syksyllä 1911 Kuula lähti Berliiniin säveltämään, ja palasi Suomeen kiinnitettynä Helsingin Filharmonisen orkesterin varakapellimestariksi yhdessä Leevi Madetojan kanssa. Vuodesta 1915 Kuula toimi vapaana säveltäjänä, kunnes hänet kiinnitettiin syksyllä 1916 Viipurin Musiikin Ystäväin Seuran orkesterin kapellimestariksi. Toivo Kuulaa ammuttiin päähän Viipurissa Kansalaissodan valkoisten voitonjuhlassa 1.5.1918, ja hän kuoli 18.5.1918.
|
|
Juha T. Koskinen
|
|
Tuotanto/Ura
Teoksia lauluäänelle/kuorolle ja orkesterille
1910 Merenkylpijäneidot 1910 Orjan Poika 1910 Kuolemattomuuden toivo 1912 Impi ja Pajarin poika 1914-1918 Stabat Mater (Leevi Madetoja täydentänyt)
Orkesteriteoksia
1908 Preludio ja fuuga 1909 Eteläpohjalainen sarja nro 1 1913 Eteläpohjalainen sarja nro 2
Kamarimusiikkia
1907 Viulusonaatti 1908 Pianotrio
Lisäksi
kuorolauluja (n.50) yksinlauluja (n. 20) pianosävellyksiä (n. 10) viulukappaleita (n. 15)
Lisätietolinkit
Kirjavinkit
Elmgren-Heinonen, Tuomi: Toivo Kuula. WSOY 1938/1953/1983.
Krohn, Aarni: On meidät vihurit valinneet: Suomen Toivo Kuula kirjeittensä valossa. Librum 1983.
Kuula, Alma: Virta venhettä vie: päiväkirja vuosilta 1901-1919. WSOY 1968.
|
|
Lähteet
Tuomi Elmgren-Heinonen : Toivo Kuula. WSOY 1983. Aarni Krohn: On meidät vihurit valinneet. Suomen Toivo Kuula kirjeidensä valossa. Librum 1983. Alma Kuula: Virta venhettä vie. Päiväkirja vuosilta 1901-1919. Painokuntoon saattanut Sinikka Kuula-Marttinen. WSOY 1968.
|
» Alkuun
|
|