Seitsemän veljestä ilmestyi 1870 ja sen kantaesitys suomalaisessa teatterissa oli 1898 eli lähes kolmekymmentä vuotta ilmestymisen jälkeen. On tulkittu, että Kiven teoksen alkuperäinen idea olisi ollut näytelmämuotoinen, siihen viittaavat teoksen näytelmälliset jaksot, jotka Kiven on arveltu kirjoittaneen ensimmäisenä.

Ensimmäiset teatterisovitukset esittivät veljekset rohdinpaita päällä ja takkuinen tukka pystyssä ja tämä näkemys jäi elämään vuosikymmeniksi. Wilho Ilmarin ensimmäinen elokuvaversio vuodelta 1939 on edelleen monille se ainoa oikea tulkinta veljeksistä. Ilmarin elokuva oli osa 1930-luvun taidepolitiikkaa, jolla haluttiin nostaa elokuva korkeakulttuurin joukkoon kuvaamalla kansallisromaani.

Kilpailua teoksen filmausoikeuksista oli käyty 20 vuotta. Käsikirjoituksen tekivät Mika Waltari ja Kalle Kaarna, Juhania esitti Edvin Laine ja Timoa Joel Rinne. Wilho Ilmarin näkemys Seitsemästä veljeksestä oli niin voimakas että se heijastui muillekin alueille kuten teatteriin ja kuvituksiin. Teatterin puolella vasta Kalle Holmbergin ohjaus 1970-luvulla rikkoi perinteistä Seitsemän veljeksen kaavaa.

	»		Lue lisää Kalle Holmbergin ja Ralf Långbackan kaudesta Turun kaupunginteatterissa.

	Seitsemän veljestä Suomen Kansallisteatterissa 1953-54.

Ensimmäisenä Seitsemän veljestä kuvitti Akseli Gallen-Kallela. Kuvitettu korupainos ilmestyi 1908. Gallen-Kallelan kuvituksen haluttiin nostavan Seitsemän veljestä kansalliseepoksen asemaan. Gallen-Kallela korosti tarinan symbolisia aineksia erityisesti pikkukuvissa ja kirjaimiin liittyvissä kuvissa. Symbolista linjaa edusti myös Markus Visantin kuvitus 1940-luvulla kun taas samaan aikaan kuvituksen tehnyt Marcus Collin korosti teoksen huumoria.

Akseli Gallen-Kallela voimakas tyyli ja asema kansallistaiteilijana teki Seitsemästä veljeksestä jopa pyhän kirjan, jota käsitystä ei ollut helppo kuvituksissakaan murtaa. Esimerkiksi Erkki Tantun 1960-luvulla valmistunut kuvitus on realistinen, mutta myös ihannoiva. 1970-luvun puolivälissä Riitta Nelimarkka ja Jaakko Seeck irrottautuivat perinteisestä näkemyksestä kuvakirjallaan ja pala-animaatiollaan. Näissä kirjan fantasia-ainekset, veljesten näyt ja unet saavat aiempaa vahvemman osan.

Aivan omanlaisensa veljes-tulkinnan on tehnyt Mauri Kunnas kirjallaan Seitsemän koiraveljestä. Kunnas on sijoittanut Kiven tarinaan aiemmista kirjoistaan tutut koirahahmot. Koiraveljesten tarinassa ovat mukana kaikki Seitsemän veljeksen keskeiset tapahtumat, juonen kaari, työn kuvaus ja tarinat esim. kalveasta immestä ja saapasnahkatornista. Kunnas on pikkutarkalla tyylillään kuvannut mm. työkaluja ja kotitaloustarvikkeita. Erityisen kiehtovia ovat hänen suurikokoiset luontokuvansa.

	Mauri Kunnas: Seitsemän koiraveljestä.

Armas Launis sävelsi Seitsemän veljeksen pohjalta ensimmäisen suomalaisen koomisen oopperan 1913. Seitsemän veljeksen pohjalta tehdyn baletin sävelsi Eero Ojanen ja koreografian teki Marjo Kuusela.

Marjo Kuusela kertoo Sinisen laulun haastattelussa kuinka hän lähti liikkeelle ekologisesta teemasta, pohdinnasta onko ihmisen mahdollista palata taaksepäin. Pystyivätkö veljekset palaamaan syntyneestä agraariyhteiskunnasta Impivaaran korpeen. Kuusela kertoo, että työryhmässä mukana ollut Eino Tuominen toi mukaan kiinnostuksensa veljesten naissuhteisiin ja nämä kaksi teemaa kiertyivät yhteen ja muodostivat teoksen dramaturgian.

Seitsemän veljestä on osa suomalaista sielunmaisemaa. Jokainen uusi tulkinta, joka on voimakkaasti poikennut totutusta on saanut osakseen vastarintaa. Esimerkiksi Jouko Turkan tv-sarja 1989 herätti kiivaan keskustelun siitä, millaisia veljekset "oikeasti" olivat olleet.

	Seitsemän veljestä -baletti. Koreografia Marjo Kuusela

AMyös Aleksis Kivi henkilönä on kiinnostanut sekä tieteen- että taiteentekijöitä. Aleksis Kiven elämästä tiedetään se mikä on säilynyt hänen kirjeenvaihdossaan, hänet tunteneiden muistoissa, Lapinlahden sairaalan sairaskertomuksissa ja muissa dokumenteissa. Nuorena kuollut, väärinymmärretty Kivi on kiehtonut monien mielikuvitusta ja Kiven elämänvaiheista on muodostunut pieni legenda.

Aleksis Kivestä ei tiettävästi ole säilynyt yhtään valokuvaa. Kaikkien tuntema kuva Kivestä on Albert Forsellin piiros, jonka hän on piirtänyt Kivestä kuolleena ja myöhemmin muokannut kuvaa esittämään elävää ihmistä. Forsellin piirroksessa näkyy paljon kärsinyt ja ahdistunut ihminen. Kun Kiven kotipaikkojen naapureita haastateltiin Kivi-muistoista, usein Kiveä kuvailtiin pitkäksi ja kauniiksi mieheksi, jolla oli suuret ruskeat silmät.

Erityisen paljon Kiven näköisyys-kysymystä joutui työssään pohtimaan Wäinö Aaltonen, joka sai tehtäväkseen veistää Aleksis Kiven patsaan.

	»		Lue lisää Wäinö Aaltosesta ja Aleksis Kiven patsaan vaiheista

	Aleksis Kiven patsas Kansallisteatterin edessä.

Veijo Meri kirjoitti 1975 teoksen Aleksis Stenvallin elämä. Kirjassaan Meri käytti rinnakkain kaikkia käytettävissä olevia dokumentteja sekä koko Kiven tuotantoa ja loi niiden pohjalta oman käsityksensä Kiven elämänvaiheista. Meri rikkoi kirjallaan monia Kiven legendaan liityviä käsityksiä ja loi kuvan elävästä ihmisestä. Meri kirjoitti Kivestä myös näytelmän.

Aleksis Kiven henkilö on kiinnostava yhä edelleen. Uusimpia teoksia Kivestä ovat Einojuhani Rautavaaran Kivi-ooppera ja Jari Halosen elokuva Aleksis Kiven elämä.

Aleksis Kiven elämästä ja kirjailijankohtalosta on esitetty lukematon määrä tulkintoja. Seitsemän veljestä on tutkijoille ja taiteentekijöille pohjaton innostuksen lähde, jonka eri osa-alueiden tarkasteluja, analyysejä, näkemyksiä on loputtomasti. Tässä artikkelissa niistä on nostettu esiin vain murto-osa.

Kunnas Mauri: Seitsemän koiraveljestä
Otava 2002

Meri Veijo: Aleksis Stenvallin elämä
Otava 1975

Suomen kulttuurihistoria 3
Toim. Anja Kervanto-Nevanlinna ja Laura Kolbe
Tammi 2003

Tarkiainen Viljo: Aleksis Kivi. Elämä ja teokset
WSOY 1984