Leevi Madetoja syntyi 17.2.1887 Oulussa hyvin vaatimattomiin olosuhteisiin. Hänestä kehittyi nuorena taitava kanteleensoittaja. Lisäksi Leevi opiskeli omin päin myös viulun- ja pianonsoittoa, sekä lauloi kuorossa.

Syksyllä 1906 Madetoja aloitti opinnot Helsingissä sekä musiikkiopistossa että yliopistossa. Musiikkiopistossa Madetoja opiskeli sävellystä aluksi Armas Järnefeltin ja Erik Furuhjelmin johdolla, kunnes hän 1908 pääsi Sibeliuksen oppilaaksi.

1910 Madetoja sävelsi musiikkia kahteen Eino Leinon näytelmään, Shakkipeli ja Alkibiades. Näytelmien esitysten yhteydessä hän tutustui Leinoon ja myös runoilija L. Onervaan, jonka kanssa hän solmi avioliiton vuonna 1913. (Hannu Mäkelältä on ilmestynyt Leinon, Onervan ja Madetojan kolmiodraamaa käsittelevä kirja nimeltä Nalle ja Moppe. Eino Leinon ja L. Onervan elämä. Otava 2003.)

Madetoja jatkoi opintojaan Pariisissa ja Wienissä. Vuosina 1912-14 hän työskenteli Kotimaisen orkesterin apulaiskapellimestarina yhdessä Toivo Kuulan kanssa. Toimittuaan orkesterinjohtajana Viipurissa 1914-16 Madetoja siirtyi Helsinkiin opettamaan musiikin teoriaa ja historiaa musiikkiopistossa ja kirjoittamaan musiikkiarvosteluja Helsingin Sanomiin. Edellinen työ jatkui vuoteen 1939 ja jälkimmäinen vuoteen 1932. Marraskuussa 1917 perustettiin Madetojan aloitteesta Suomen Säveltaiteilijain Liitto, jossa hän toimi puheenjohtajana vuosina 1933-36.

Kansalaissota järkytti Madetojaa syvän henkilökohtaisesti, sillä hänen veljensä surmattiin keväällä 1918, ja pian sen jälkeen saman kohtalon koki Madetojan läheinen ystävä Toivo Kuula. Veljensä muistoksi Madetoja kirjoitti pianoteoksen Kuoleman puutarha (1918/21), ja traagissävytteisessä toisessa sinfoniassa (1918) Madetoja on käyttänyt samaa teema-aineistoa.
Samana vuonna Madetoja sai valtion elinikäisen säveltäjäeläkkeen.

	»		Toivo Kuula ja kansalaissota

Pohjalaiset-oopperan ensi-illasta 25.10.1924 muodostui Madetojan uran suurin menestys.
Seuraavana vuonna Madetoja ja Onerva matkustivat työskentelemään Ranskaan Pariisin lähelle. Madetojalla oli työn alla kolmas sinfonia (1922-26) ja japanilaisaiheinen balettipantomiimi Okon Fuoko.
Kummatkin teokset kuuluvat Madetojan pääteoksiin, vaikkakin Okon Fuoko kärsii tanskalaisen Poul Knudsenin draamallisesti heikkotasoisesta libretosta. Osa teoksen omaperäisen hienostuneesta musiikista on jäänyt elämään säveltäjän laatiman orkesterisarjan muodossa.

	Madetojan Okon Fuoko 1930

Madetojan kolmas sinfonia on suomalaisen sinfoniakirjallisuuden parhaimmistoa, ja se on jäänyt turhaan Sibeliuksen sinfonioiden varjoon.
Juha-oopperan ensi-ilta oli säveltäjän 48-vuotispäivänä 17.2.1935. Edellisenä vuonna oli kuollut Madetojalle hyvin läheinen Anna-äiti, ja säveltäjä otti menetyksen hyvin raskaasti.

	»		Madetojan ja Merikannon Juha-oopperat

1930-luvun myötä sekä Madetojan että Onervan alkoholinkäyttö lisääntyi vähitellen, ja saavutti keväällä 1941 sellaiset mitat, että Madetoja joutui hoitoon Huvitus-nimiseen alkoholistiparantolaan Turun lähelle. Kumpikin menettivät muistinsa, ja tammikuussa 1942 Onerva toimitettiin Nikkilän sairaalaan.

Madetoja palasi vielä muutamaksi vuodeksi asumaan kotiinsa, ja onnistui säveltämään joukon pienimuotoisia teoksia, mutta Onerva pääsi pois sairaalasta vasta miehensä kuolemaa seuranneena vuonna.

Leevi Madetoja kuoli 6.10.1947.

			Kalevi Aho kertoo, miksi Leevi Madetojan luova kausi oli melko lyhyt.

Tuotanto/Ura

Näyttämöteoksia

1923-1924 Pohjalaisia, ooppera
1930 Okon Fuoko, balettipantomiimi
1934 Juha, ooppera

Orkesteriteoksia

1915-1916 Sinfonia 1 F-duuri
1917-1918 Sinfonia 2 Es-duuri
1925-1926 Sinfonia 3 A-duuri
1911-1912 Tanssinäky, sinfoninen runo
1813 Kullervo, sinfoninen runo
1910 Sinfoninen sarja
1912 Pieni sarja
1916 Pastoraalisarja
1911 Konserttialkusoitto

Vokaaliteoksia

Yksinlauluja pianon säestyksellä, mm. Yrtit tummat (L. Onerva), Tule kanssani (L. Onerva), Itkisit joskus illoin (Larin-Kyösti), Talvikuutamolla (Larin-Kyösti), Joululaulu Arkihuolesi kaikki heitä (Alpo Noponen), Heijaa heijaa, (L. Onerva), Syksysarja (L. Onerva)

Kuoroteoksia orkesterin säestyksellä:
1911 Merikoski (V. A. Koskenniemi)sekakuorolle ja orkesterille
1915 Sammon ryöstö (Kalevala) mieskuorolle ja orkesterille
1915 Marian murhe A. Oksanen) mieskuorolle ja orkesterille
1917 Aslak Smaukka (Larin-Kyösti) mieskuorolle ja orkesterille
1936 Psalmi 121 sekakuorolle ja orkesterille

Kuorolauluja a cappella, mm. Katson virran kalvohon (V. A. Koskenniemi), Kevätunta (L. Onerva), Sypressiportilla (L. Onerva), Vanha luostari (L. Onerva), Suvi-illan vieno tuuli (Eino Leino), Hämärän ääniä (Larin-Kyösti), Soita somer (Eino Leino), Elli Dunbar (R. Burns ja W. Juva), Puron heljät helmet (Petöfi ja Otto Manninen), De Profundis, Hän kulkevi kuin yli kukkien (Eino Leino)

Kirjavinkit

Salmenhaara, Erkki: Leevi Madetojan kauneuden filosofiasta. Tamperen yliopisto 1990.

Karjalainen, Kauko: Leevi Madetojan oopperat Pohjalaisia ja Juha: teokset, tekstit ja konteksti. Helsingin yliopiston musiikkitieteen laitos 1991.

Salmenhaara, Erkki: Leevi Madetoja. Tammi 1987.

Mäkinen, Timo: Madetojan Kuoleman puutarha. Lahti 1968. Eripainos Suomen musiikin vuosikirjasta 1967-1968.

Kuusisto, Taneli: Musiikkimme eilispäivää. WSOY 1965.

Tuukkanen, Kalervo: Leevi Madetoja: suomalainen säveltäjäpersoonallisuus. WSOY 1947.

[Mäkelä, Hannu: Nalle ja Moppe: Eino Leinon ja L. Onervan elämä. Otava 2003.]

Lähteet

Heiniö, Jalkanen, Lappalainen, Salmenhaara:
Suomalaisia säveltäjiä. Otava 1994.
Erkki Salmenhaara: Leevi Madetoja. Tammi 1987.