MIINA SILLANPÄÄ
Miina Sillanpäästä tuli Suomen historian ensimmäinen naisministeri ja SDP:n keskeinen naisvaikuttaja. Hän oli koko työläisnaisliikkeen symboli ja aikansa kuuluisuus. Ensimmäisiin naiskansanedustajiin kuuluneen Sillanpään ura jatkui 38 valtiopäivien ajan 1907 - 1947. Toiminnassaan hän keskittyi sosiaalipolitiikkaan, erityisesti naisten aseman kohentamiseen.
Palvelijattarien yhdistyksen varapuheenjohtajana toiminut Sillanpää valittiin kansanedustajaksi 40-vuotiaana, yksikamarisen eduskunnan ensimmäisissä vaaleissa. Torpparin tytär, Vilhelmiina Riktig joutui aloittamaan työnsä puuvillatehtaassa jo 12-vuotiaana. Kuusi vuotta myöhemmin lähtiessään piikomaan Porvooseen, hän halusi papinkirjaan nimen, jonka osasi itsekin lausua, näin syntyi Miina Sillanpää. Puolueen naisliiton puheenjohtajana toiminut Sillanpää kuului kansalaissodan aikana niihin, jotka vetäytyivät syrjään levottomuuksien kasvaessa. Hän nauttikin lähes koko poliittisen uransa aikana myös porvarillisten piirien luottamusta.
Sillanpää toimi myös kunnallispolitiikassa, erityisesti lastensuojelun ja kotitaloustoimen aloilla. Poliittisen uran huipennus oli apulaissosiaaliministerin paikka Tannerin vähemmistöhallituksessa 1926 - 1927. Sillanpää teki laajoja maakuntamatkoja tutustuen sosiaalisiin epäkohtiin lastenkodeissa, mielisairaaloissa, kouluissa ja kunnalliskodeissa. Naisten asema kohosi 1929 säädetyn avioliittolain myötä, jonka jälkeen vaimot saivat edustaa itseään oikeudellisissa asioissa.
Eläkeläisenä talousneuvoksen arvonimen saanut Sillanpää omistautui naisliiton organisoimien Ensi Kotien toimintaan. 1949 Sillanpää vastaanotti presidentti J. K. Paasikiveltä tunnustuspalkinnon elämäntyöstään. Hänestä myös tehtiin propaganda-ase kommunismia vastaan. Jo iäkkään Sillanpään nostaminen jalustalle sai jopa myyttisiä piirteitä.
Syntyi 4.6.1866 Jokioisissa Kuoli 3.4.1952 Helsingissä
Lähteet: Maria Lähteenmäki, Kansallisbiografia, SKS Irma Sulkunen, Kansallisgalleria, WSOY
Kuva: Suomen Kuvapalvelu
|