|
K.J. STÅHLBERG
K. J. Ståhlberg loi Suomen ensimmäisenä tasavallan presidenttinä perustan vuoden 1919 hallitusmuodon mukaiselle valtiovallan käyttämiselle. Tätä ennen Ståhlberg oli luonut pitkän uran niin oikeustieteilijänä, käytännön lakimiehenä kuin poliitikkonakin. Hän oli toiminut muun muassa senaatin virkamiehenä, porvarissäädyn valtiopäivämiehenä, senaattorina, hallinto-oikeuden professorina, kansanedustajana ja eduskunnan puhemiehenä sekä korkeimman hallinto-oikeuden presidenttinä.
Politiikkaan Ståhlberg lähti mukaan 1894 osallistuessaan "nuoren puolueen" ohjelman muokkaamiseen. Venäläistämistoimiin hän otti vastustavan perustuslaillisen kannan, kansalaissodan jälkeisessä valtiomuototaistelussa Ståhlberg valitsi tasavaltalaislinjan. Ensimmäisissä presidentinvaaleissa 1919 Ståhlberg voitti 143 äänellään 50 ääntä saaneen Mannerheimin.
Monarkian ja Mannerheimin jyrkän siiven kannattajien vihamielisyys, Ahvenanmaan asemasta Ruotsin kanssa käyty kiista ja upseerikunnan kanssa jatkunut ristiriita olivat Ståhlbergin uran koetinkiviä. 1920-luvun epävakaissa oloissa Ståhlberg ei epäröinyt asettaa virkamieshallituksia tai hajoittaa eduskuntaa.
Presidenttikauden jälkeen lainvalmistelukunnan jäsenenä Ståhlberg 1926 - 1946 teki vielä toisenkin elämäntyön. Ståhlberg asettui vielä kahdesti presidenttiehdokkaaksi (1931, -37), mutta hävisi niukasti. Hän toimi presidentti J.K. Paasikiven neuvonantajana oikeuskysymyksissä. Oltuaan kiistelty ja ristiriitainen poliitikko Ståhlberg kuoli 1952 kunnioitettuna valtiomiehenä. Hänen arvostuksensa Suomen perustuslain luojana ja hallitusmuodon vakiinnuttajana on vuosien mittaan vain kasvanut.
Syntyi 28.1.1865 Suomussalmella
Kuoli 22.9.1952 Helsingissä
Lähteet:
Markku Tyynilä, Kansallisbiografia, SKS
Jukka-Pekka Pietiäinen, Kansallisgalleria, WSOY
Kuva: Suomen Kuvapalvelu
|
