|
ALEKSIS KIVI
Kansalliskirjailijaksi nostettu Aleksis Kivi kuvaa näytelmissään, runoissaan ja pääteoksessaan Seitsemän veljestä Suomea ja suomalaisia tavalla, joka edelleen muodostaa kansallisen identiteettimme perustan. Kivi oli ensimmäinen suomenkielinen ammattikirjailija, joka käänsi suomalaisen proosan, draaman ja lyriikan suunnan uudelle uomalle.
Kivi astui kirjallisiin parrasvaloihin vuonna 1860 voittamalla Kullervo-näytelmällään Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kilpailun. Kirjailijakutsumus selvisi viimeistään 1865, kun Nummisuutarit sai valtionpalkinnon. 1870 ilmestynyttä suurteosta Seitsemän veljestä Kivi teki tiettävästi koko 1860 –luvun ajan.
Ajoittain niin taloudellisesti kuin henkisestikin tuuliajolla ollut kirjailija sai työlleen tukea ystäväpiiriltään, jonka muodosti suomenmielisen sivistyneistön kärkijoukko. Suomalaisen kulttuurin johtomiehet J.V. Snellmanista lähtien näkivät Kiven lahjakkuuden jo varhain.
Elinaikanaan Kivi sai osakseen ankaraa kritiikkiä, jopa parjausta. Kiven itsensä mainitsema "suuri haaksirikko" - loukattu kirjailijankunnia, lavantauti ja mureneva mielenterveys - veivät kirjailijan pakkolaitoshoitoon. Kiven ”mielipuolisuus” on myöhemmin tulkittu skitsofreniaksi.
Kiven luomisvoimainen kausi kesti vain noin 10 vuotta, eikä 1873 kuollut kirjailija ehtinyt nähdä osaksensa tullutta arvonantoa. Jälkipolville Kivestä on muodostunut suomalaisen kirjallisuuden perusmitta, johon vertautuu koko myöhempi kirjallisuutemme.
Syntyi 10.10.1834 Nurmijärvellä
Kuoli 31.12.1872 Tuusulassa
Lähteet:
Anto Leikola, Kansallisgalleria, WSOY
Hannes Sihvo, Kansallisbiografia, SKS
Kuva: Suomen Kuvapalvelu
|
