YLE YLE TV1 Uutiset Urheilu Ohjelmaopas Palaute
 
Suuret suomalaiset
Finalistit
100 Suurinta suomalaista
Tulosseuranta
Tiedotteet
Kampanjakalenteri
In english
Etusivu
Keskustele
Lähetä e-kortti
Palaute
Finalistit
Ehdokkaat

A  B  C  E  F  G  H  J 
K  L  M  N  O  P  R  S 
T  V  W  Y  Kaikki

Oma Ehdokas

Alvar Aalto
Aino Ackté
Mikael Agricola
Antti Ahlström
Santeri Alkio
Sari Baldauf
Minna Canth
Anders Chydenius
Uno Cygnaeus
Albert Edelfelt
Adolf Ehrnrooth
Eero Erkko
Ella Eronen
K.-A. Fagerholm
Karl Fazer
Kaj Franck
Johan Gadolin
Akseli Gallen-Kallela
Maiju Gebhard
Lucina Hagman
Veikko Hakulinen
Tarja Halonen
Heidi Hautala
Reino Helismaa
Mika Häkkinen
Sirkka Hämäläinen
Tove Jansson
Katri Helena Kalaoja
Yrjö Kallinen
Aurora Karamzin
Aki Kaurismäki
Urho Kekkonen
Laila Kinnunen
Marja-Liisa Kirvesniemi
Aleksis Kivi
Mauno Koivisto
Rudolf Koivu
Hannes Kolehmainen
Alfred Kordelin
Armi Kuusela
Hertta Kuusinen
Toivo Kärki
Lars Levi Laestadius
Edvin Laine
Lalli
Eino Leino
Juice Leskinen
Pentti Linkola
Väinö Linna
Fanni Luukkonen
Elias Lönnrot
C.G.E. Mannerheim
Karita Mattila
A.E. Nordenskiöld
Paavo Nurmi
Matti Nykänen
Jorma Ollila
J.K. Paasikivi
Erno Paasilinna
Olavi Paavolainen
Tauno Palo
Leena Palotie
Larin Paraske
Pertti Pasanen
Siiri Rantanen
Armi Ratia
Tapio Rautavaara
Elisabeth Rehn
J.L. Runeberg
Paavo Ruotsalainen
Kaija Saariaho
Pentti Saarikoski
Sylvi Saimo
Esa-Pekka Salonen
Eugen Schauman
Helene Schjerfbeck
Jean Sibelius
F.E. Sillanpää
Miina Sillanpää
Helvi Sipilä
J.V. Snellman
K.J. Ståhlberg
P.E. Svinhufvud
Edith Södergran
Väinö Tanner
Zachris (Sakari) Topelius
Linus Torvalds
Jouko Turkka
Alli Vaittinen-Kuikka
Nils-Aslak Valkeapää
Ville Valo
Lasse Virén
A.I. Virtanen
Vilho Väisälä
Mika Waltari
Tapio Wirkkala
Georg Henrik von Wright
Hella Wuolijoki
Arvo Ylppö
Ehdokas Ehdokas

Miina Sillanpää
1866 - 1952
Ensimmäinen naisministeri, työväenliikkeen johtohahmo
Ehdokas numero 80

Ehdokas 80

MIINA SILLANPÄÄ

Miina Sillanpäästä tuli Suomen historian ensimmäinen naisministeri ja SDP:n keskeinen naisvaikuttaja. Hän oli koko työläisnaisliikkeen symboli ja aikansa kuuluisuus. Ensimmäisiin naiskansanedustajiin kuuluneen Sillanpään ura jatkui 38 valtiopäivien ajan 1907 - 1947. Toiminnassaan hän keskittyi sosiaalipolitiikkaan, erityisesti naisten aseman kohentamiseen.

Palvelijattarien yhdistyksen varapuheenjohtajana toiminut Sillanpää valittiin kansanedustajaksi 40-vuotiaana, yksikamarisen eduskunnan ensimmäisissä vaaleissa. Torpparin tytär, Vilhelmiina Riktig joutui aloittamaan työnsä puuvillatehtaassa jo 12-vuotiaana. Kuusi vuotta myöhemmin lähtiessään piikomaan Porvooseen, hän halusi papinkirjaan nimen, jonka osasi itsekin lausua, näin syntyi Miina Sillanpää. Puolueen naisliiton puheenjohtajana toiminut Sillanpää kuului kansalaissodan aikana niihin, jotka vetäytyivät syrjään levottomuuksien kasvaessa. Hän nauttikin lähes koko poliittisen uransa aikana myös porvarillisten piirien luottamusta.

Sillanpää toimi myös kunnallispolitiikassa, erityisesti lastensuojelun ja kotitaloustoimen aloilla. Poliittisen uran huipennus oli apulaissosiaaliministerin paikka Tannerin vähemmistöhallituksessa 1926 - 1927. Sillanpää teki laajoja maakuntamatkoja tutustuen sosiaalisiin epäkohtiin lastenkodeissa, mielisairaaloissa, kouluissa ja kunnalliskodeissa. Naisten asema kohosi 1929 säädetyn avioliittolain myötä, jonka jälkeen vaimot saivat edustaa itseään oikeudellisissa asioissa.

Eläkeläisenä talousneuvoksen arvonimen saanut Sillanpää omistautui naisliiton organisoimien Ensi Kotien toimintaan. 1949 Sillanpää vastaanotti presidentti J. K. Paasikiveltä tunnustuspalkinnon elämäntyöstään. Hänestä myös tehtiin propaganda-ase kommunismia vastaan. Jo iäkkään Sillanpään nostaminen jalustalle sai jopa myyttisiä piirteitä.

Syntyi 4.6.1866 Jokioisissa
Kuoli 3.4.1952 Helsingissä


Lähteet:
Maria Lähteenmäki, Kansallisbiografia, SKS
Irma Sulkunen, Kansallisgalleria, WSOY

Kuva: Suomen Kuvapalvelu

YLE ©2004