|
J.L. RUNEBERG
Runoilija J. L. Runeberg loi ihannekuvan Suomen kansasta ja luonnosta sekä antoi Vänrikki Stoolin tarinoissa Suomelle moraalisen identiteetin, olemassaolon oikeutuksen. Runebergiä pidettiin myös aikansa ylivertaisena runoilijana kaikissa Skandinavian maissa, missä hän esteettisesti uudisti taiderunon.
Kansallisrunoudellaan Runeberg korotti yhdessä Elias Lönnrotin kanssa vastamuodostetun Suomen suuriruhtinaskunnan kulttuurikansojen joukkoon. Runebergin ideologia liittyi uushumanismin kreikkalaisihannointiin, poliittisesti se myötäili keisari Nikolai I:n ajan konservatiivista linjaa.
Runeberg ehti tehdä myös merkittävän opetusuran muun muassa Helsingin yliopistossa kaunopuheisuuden dosenttina, Helsingin yksityislyseon opettajana ja lopulta Porvoon lukiossa, kreikkalaisen kirjallisuuden lehtorina sekä koulun rehtorina. Aktiivivuosinaan Runeberg osallistui Tengströmien Lauantaiseuraan, toimitti Helsingfors Morgonbladia ja perusti Borgå Tidning -lehden. Runeberg oli myös merkittävä virsirunoilija.
Vaikka Runeberg sai isänmaatunteen luojana suuren merkityksen jo eläessään, hänen mainettaan kansallisena suurmiehenä viljeltiin myös 1899 alkaneen poliittisen kuohuntavaiheen aikana. Vänrikki Stoolin tarinoita jaettiin ilmaiseksi tai halpoina painoksina sekä silloin että talvisodan aikana. Kaikki Runebergin teokset käännettiin suomeksi jo 1840-luvulta alkaen. ”Suomen Puskiniksi” kutsuttu Runeberg tuli 1830-luvulta alkaen tunnetuksi Venäjällä. Ruotsissa hänet on aina luettu ruotsinkielisen kirjallisuuden eturiviin.
Syntyi 5.2.1804 Pietarsaaressa
Kuoli 6.5.1877 Porvoossa
Lähteet:
Matti Klinge, Kansallisbiografia, SKS
Johan Wrede, Kansallisgalleria, WSOY
Kuva: Suomen Kuvapalvelu
|
