YLE YLE TV1 Uutiset Urheilu Ohjelmaopas Palaute
 
Suuret suomalaiset
Finalistit
100 Suurinta suomalaista
Tulosseuranta
Tiedotteet
Kampanjakalenteri
In english
Etusivu
Keskustele
Lähetä e-kortti
Palaute
Finalistit
Ehdokkaat

A  B  C  E  F  G  H  J 
K  L  M  N  O  P  R  S 
T  V  W  Y  Kaikki

Oma Ehdokas

Alvar Aalto
Aino Ackté
Mikael Agricola
Antti Ahlström
Santeri Alkio
Sari Baldauf
Minna Canth
Anders Chydenius
Uno Cygnaeus
Albert Edelfelt
Adolf Ehrnrooth
Eero Erkko
Ella Eronen
K.-A. Fagerholm
Karl Fazer
Kaj Franck
Johan Gadolin
Akseli Gallen-Kallela
Maiju Gebhard
Lucina Hagman
Veikko Hakulinen
Tarja Halonen
Heidi Hautala
Reino Helismaa
Mika Häkkinen
Sirkka Hämäläinen
Tove Jansson
Katri Helena Kalaoja
Yrjö Kallinen
Aurora Karamzin
Aki Kaurismäki
Urho Kekkonen
Laila Kinnunen
Marja-Liisa Kirvesniemi
Aleksis Kivi
Mauno Koivisto
Rudolf Koivu
Hannes Kolehmainen
Alfred Kordelin
Armi Kuusela
Hertta Kuusinen
Toivo Kärki
Lars Levi Laestadius
Edvin Laine
Lalli
Eino Leino
Juice Leskinen
Pentti Linkola
Väinö Linna
Fanni Luukkonen
Elias Lönnrot
C.G.E. Mannerheim
Karita Mattila
A.E. Nordenskiöld
Paavo Nurmi
Matti Nykänen
Jorma Ollila
J.K. Paasikivi
Erno Paasilinna
Olavi Paavolainen
Tauno Palo
Leena Palotie
Larin Paraske
Pertti Pasanen
Siiri Rantanen
Armi Ratia
Tapio Rautavaara
Elisabeth Rehn
J.L. Runeberg
Paavo Ruotsalainen
Kaija Saariaho
Pentti Saarikoski
Sylvi Saimo
Esa-Pekka Salonen
Eugen Schauman
Helene Schjerfbeck
Jean Sibelius
F.E. Sillanpää
Miina Sillanpää
Helvi Sipilä
J.V. Snellman
K.J. Ståhlberg
P.E. Svinhufvud
Edith Södergran
Väinö Tanner
Zachris (Sakari) Topelius
Linus Torvalds
Jouko Turkka
Alli Vaittinen-Kuikka
Nils-Aslak Valkeapää
Ville Valo
Lasse Virén
A.I. Virtanen
Vilho Väisälä
Mika Waltari
Tapio Wirkkala
Georg Henrik von Wright
Hella Wuolijoki
Arvo Ylppö
Ehdokas Ehdokas

J.V. Snellman
1806 - 1881
Modernin yhteiskuntakritiikin isä, valtiomies
Ehdokas numero 82

Ehdokas 82

J.V. SNELLMAN

Filosofi ja valtiomies J. V. Snellman oli markan isä, yhteiskunnan uudistaja ja suomen kielen edistäjä. Hän halusi rakentaa Suomea kansalaisyhteiskunnan pohjalle. Tämä edellytti kansan sivistämistä ja se taas suomea kulttuuri- ja hallintokielenä. Snellman aloitti modernin yhteiskuntakritiikin Suomessa 1840-luvulla vallankumousvuosikymmenen poliittisessa hengessä.

Ylioppilasjohtajana, oppikirjojen tekijänä ja toimittajana Snellman kuului Suomen nousevan intelligentsijan - Runebergin, Nervanderin, F. Cygnaeuksen - lähipiiriin, ja hallitsi poliittisestikin tärkeää Hegelin filosofiaa. Yhteiskuntafilosofinen pääteos, Läran om Staten ilmestyi 1852.

Ennen senaattoriksi ja finanssitoimituksen päälliköksi sekä filosofian professoriksi nimittämistään 1863 Snellman toimi Kuopiossa rehtorina sekä Saima-lehden ja Maanmiehen ystävän perustajana. Litteraturblad för allmän medborgerlig bildning –lehdessä hän esitti uudistuksia maatalous- ja pankkipolitiikkaan, naisen asemaan sekä kasvatus-, koulu- ja yliopistopolitiikkaan.

Senaattori Snellman ja fennomaanit asettuivat reaalipoliittiselle linjalle keisariin, Venäjään ja kotimaiseen hallitukseen nähden. Keisari myöntyikin ottamaan suomen kielen virkakieleksi ja sitoi Suomen 1860 perustetun rahan (markka ja penni) ruplan sijasta hopeaan vakauttaen Suomen talouden.

1866 aateloitu Snellman toimi aktiivisesti 1870-luvun valtiopäivillä, ja vaikutti yleiseen mielipiteeseen fennomaanisessa Morgonbladetissa. 1900-luvulla Snellmania on muistettu paitsi suomenkielisyysaatteen edistäjänä, myös radikaalina yhteiskunnan uudistajana.

Syntyi 12.5.1806 Tukholmassa
Kuoli 4.7.1881 Danskarbyssä, Kirkkonummella


Lähteet:
Matti Klinge, Kansallisbiografia, SKS
Juha Manninen, Kansallisgalleria, WSOY

Kuva: Suomen Kuvapalvelu

YLE ©2004