|
TAUNO PALO
Tauno Paloa pidetään merkittävimpänä ja suosituimpana suomalaisen teatterin ja elokuvan miestähtenä. Palo esiintyi yli 300 näyttämöroolissa sekä 65 pitkässä elokuvassa. Suomi-Filmin hurmuri, Ansa Ikosen kanssa ikuiseksi pariksi mielletty Palo oli myös suosittu laulaja, jonka kappaleista muistetaan mm. Rosvo-Roope ja Ruusu on punainen.
Sörnäisten Työväen Näyttämöltä 1926 uransa aloittanut Palo teki ensimmäisen elokuvapääroolinsa Jääkärin morsiamessa (1931) ja kiinnitettiin Suomen Kansallisteatteriin 1932. Palo teki läpimurtonsa ensirakastajana ja sankarina, mutta muistetaan myös merkittävistä luonnerooleista mm. Viettelyksen vaunun Stanley Kowalskina (1950) ja Tsehovin Vanja-enon tohtori Astrovina (1966). Särkelä itte oli Palon viimeinen rooli teatterissa, josta hän jäi eläkkeelle vuonna 1973.
Teatteriuraa vahvistivat elokuva, radio ja levytykset sekä niiden tuoma julkisuus. Palon filmiroolit kattavat suomalaisen elokuvan suurteollisuusajan. Palo liikkui lajityypistä toiseen, ja hänet muistetaan niin Niskavuori-elokuvista kuin Rosvo-Roopestakin. Palon tähtikuvan kautta voitiin käsitellä yhteiskunnassa piileviä ristiriitoja: sodan traumaa, miehen kriisiä, sukupolvien kuilua, maaseudun ja kaupungin ristiriitaa.
Tauno Palo oli suomalaisten rakastama tähti, jonka roolitöissä välittyi aito elämäntuntu. Näyttelijä Marja Korhosen sanoin: "Kun Tauno Palo astui näyttämölle, oli kuin valot olisi sytytetty."
Syntyi 25.10.1908 Hämeenlinnassa
Kuoli 24.5.1982 Helsingissä
Lähteet:
Hanna-Leena Helavuori, Kansallisbiografia, SKS
Tuula Saarikoski, Kansallisgalleria, WSOY
Kuva: Suomen Kuvapalvelu
|
