YLE YLE TV1 Uutiset Urheilu Ohjelmaopas Palaute
 
Suuret suomalaiset
Finalistit
100 Suurinta suomalaista
Tulosseuranta
Tiedotteet
Kampanjakalenteri
In english
Etusivu
Keskustele
Lähetä e-kortti
Palaute
Finalistit
Ehdokkaat

A  B  C  E  F  G  H  J 
K  L  M  N  O  P  R  S 
T  V  W  Y  Kaikki

Oma Ehdokas

Alvar Aalto
Aino Ackté
Mikael Agricola
Antti Ahlström
Santeri Alkio
Sari Baldauf
Minna Canth
Anders Chydenius
Uno Cygnaeus
Albert Edelfelt
Adolf Ehrnrooth
Eero Erkko
Ella Eronen
K.-A. Fagerholm
Karl Fazer
Kaj Franck
Johan Gadolin
Akseli Gallen-Kallela
Maiju Gebhard
Lucina Hagman
Veikko Hakulinen
Tarja Halonen
Heidi Hautala
Reino Helismaa
Mika Häkkinen
Sirkka Hämäläinen
Tove Jansson
Katri Helena Kalaoja
Yrjö Kallinen
Aurora Karamzin
Aki Kaurismäki
Urho Kekkonen
Laila Kinnunen
Marja-Liisa Kirvesniemi
Aleksis Kivi
Mauno Koivisto
Rudolf Koivu
Hannes Kolehmainen
Alfred Kordelin
Armi Kuusela
Hertta Kuusinen
Toivo Kärki
Lars Levi Laestadius
Edvin Laine
Lalli
Eino Leino
Juice Leskinen
Pentti Linkola
Väinö Linna
Fanni Luukkonen
Elias Lönnrot
C.G.E. Mannerheim
Karita Mattila
A.E. Nordenskiöld
Paavo Nurmi
Matti Nykänen
Jorma Ollila
J.K. Paasikivi
Erno Paasilinna
Olavi Paavolainen
Tauno Palo
Leena Palotie
Larin Paraske
Pertti Pasanen
Siiri Rantanen
Armi Ratia
Tapio Rautavaara
Elisabeth Rehn
J.L. Runeberg
Paavo Ruotsalainen
Kaija Saariaho
Pentti Saarikoski
Sylvi Saimo
Esa-Pekka Salonen
Eugen Schauman
Helene Schjerfbeck
Jean Sibelius
F.E. Sillanpää
Miina Sillanpää
Helvi Sipilä
J.V. Snellman
K.J. Ståhlberg
P.E. Svinhufvud
Edith Södergran
Väinö Tanner
Zachris (Sakari) Topelius
Linus Torvalds
Jouko Turkka
Alli Vaittinen-Kuikka
Nils-Aslak Valkeapää
Ville Valo
Lasse Virén
A.I. Virtanen
Vilho Väisälä
Mika Waltari
Tapio Wirkkala
Georg Henrik von Wright
Hella Wuolijoki
Arvo Ylppö
Ehdokas Ehdokas

K.J. Ståhlberg
1865 - 1952
Hallitusmuodon kehittäjä, ensimmäinen presidentti
Ehdokas numero 83

Ehdokas 83

K.J. STÅHLBERG

K. J. Ståhlberg loi Suomen ensimmäisenä tasavallan presidenttinä perustan vuoden 1919 hallitusmuodon mukaiselle valtiovallan käyttämiselle. Tätä ennen Ståhlberg oli luonut pitkän uran niin oikeustieteilijänä, käytännön lakimiehenä kuin poliitikkonakin. Hän oli toiminut muun muassa senaatin virkamiehenä, porvarissäädyn valtiopäivämiehenä, senaattorina, hallinto-oikeuden professorina, kansanedustajana ja eduskunnan puhemiehenä sekä korkeimman hallinto-oikeuden presidenttinä.

Politiikkaan Ståhlberg lähti mukaan 1894 osallistuessaan "nuoren puolueen" ohjelman muokkaamiseen. Venäläistämistoimiin hän otti vastustavan perustuslaillisen kannan, kansalaissodan jälkeisessä valtiomuototaistelussa Ståhlberg valitsi tasavaltalaislinjan. Ensimmäisissä presidentinvaaleissa 1919 Ståhlberg voitti 143 äänellään 50 ääntä saaneen Mannerheimin.

Monarkian ja Mannerheimin jyrkän siiven kannattajien vihamielisyys, Ahvenanmaan asemasta Ruotsin kanssa käyty kiista ja upseerikunnan kanssa jatkunut ristiriita olivat Ståhlbergin uran koetinkiviä. 1920-luvun epävakaissa oloissa Ståhlberg ei epäröinyt asettaa virkamieshallituksia tai hajoittaa eduskuntaa.

Presidenttikauden jälkeen lainvalmistelukunnan jäsenenä Ståhlberg 1926 - 1946 teki vielä toisenkin elämäntyön. Ståhlberg asettui vielä kahdesti presidenttiehdokkaaksi (1931, -37), mutta hävisi niukasti. Hän toimi presidentti J.K. Paasikiven neuvonantajana oikeuskysymyksissä. Oltuaan kiistelty ja ristiriitainen poliitikko Ståhlberg kuoli 1952 kunnioitettuna valtiomiehenä. Hänen arvostuksensa Suomen perustuslain luojana ja hallitusmuodon vakiinnuttajana on vuosien mittaan vain kasvanut.

Syntyi 28.1.1865 Suomussalmella
Kuoli 22.9.1952 Helsingissä


Lähteet:
Markku Tyynilä, Kansallisbiografia, SKS
Jukka-Pekka Pietiäinen, Kansallisgalleria, WSOY

Kuva: Suomen Kuvapalvelu

YLE ©2004