|
LARIN PARASKE
Runonlaulaja Larin Paraske on suomalaisen kansanrunouden keskeinen hahmo. Häntä kuulivat 1890-luvulla monet Kalevalasta innoitusta hakeneet, kansallisromantiikan aikaiset taiteilijat kuten Jean Sibelius. Parasken mittavin, 32 000 säkeen runoaineisto kuuluu karjalaisen runokulttuurin korvaamattomiin lähteisiin. Naisten elämän tulkkina ja aikansa keskeisenä taitelijana Paraske edustaa kaksituhatta vuotta vanhaa Itämeren piirin kulttuuriperinnettä.
Itä-Kannaksella ja Pohjois-Inkerissä elänyt Paraske oppi ensimmäisen laulunsa nelivuotiaana äitinsä sylissä naapurin häissä. Myöhempään repertuaariin sisältyi kertovia runoja, lyriikkaa, hää-, tanssi-, leikki- ja lastenlauluja sekä loitsuja. Apupappi Neovius on merkinnyt muistiin myös tuhansia sananlaskuja ja arvoituksia, laajan paikallisten häätapojen kuvauksen, sikermän itkuvirsiä, murresanoja sekä tietoja käsitöiden kirjontamalleista.
Suullisen kulttuurin jäsenenä Paraske lauloi "korvakuulolta”, improvisoiden ja omaa elämää opittuun yhdistäen. Hänestä tuli runonlaulajaperinteen edustaja myös siksi, että kalevalainen maailma oli hänen kauttaan tutkijoiden ja taiteilijoiden ulottuvilla. 1891 Paraske esiintyi Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran vuosikokouksessa ja oli julkinen sensaatio.
Larin Paraske on yksi kansallisen kulttuurin symboleistamme, ja edustaa suomalaisuuden historiassa tyypillistä prosessia: virallisen ja epävirallisen, kirjallisen ja ei-kirjallisen, itäisen ja läntisen kulttuurin kohtaamista ja vaikutusta toisiinsa.
Syntyi 27.12.1833 Lempaalassa, Pohjois-Inkerissä
Kuoli 3.1.1904 Metsäpirtissä
Lähteet:
Senni Timonen, Kansallisbiografia, SKS
Senni Timonen, Kansallisgalleria, WSOY
Kuva: Suomen Kuvapalvelu
|
