YLE YLE TV1 Uutiset Urheilu Ohjelmaopas Palaute
 
Suuret suomalaiset
Finalistit
100 Suurinta suomalaista
Tulosseuranta
Tiedotteet
Kampanjakalenteri
In english
Etusivu
Keskustele
Lähetä e-kortti
Palaute
Finalistit
Ehdokkaat

A  B  C  E  F  G  H  J 
K  L  M  N  O  P  R  S 
T  V  W  Y  Kaikki

Oma Ehdokas

Alvar Aalto
Aino Ackté
Mikael Agricola
Antti Ahlström
Santeri Alkio
Sari Baldauf
Minna Canth
Anders Chydenius
Uno Cygnaeus
Albert Edelfelt
Adolf Ehrnrooth
Eero Erkko
Ella Eronen
K.-A. Fagerholm
Karl Fazer
Kaj Franck
Johan Gadolin
Akseli Gallen-Kallela
Maiju Gebhard
Lucina Hagman
Veikko Hakulinen
Tarja Halonen
Heidi Hautala
Reino Helismaa
Mika Häkkinen
Sirkka Hämäläinen
Tove Jansson
Katri Helena Kalaoja
Yrjö Kallinen
Aurora Karamzin
Aki Kaurismäki
Urho Kekkonen
Laila Kinnunen
Marja-Liisa Kirvesniemi
Aleksis Kivi
Mauno Koivisto
Rudolf Koivu
Hannes Kolehmainen
Alfred Kordelin
Armi Kuusela
Hertta Kuusinen
Toivo Kärki
Lars Levi Laestadius
Edvin Laine
Lalli
Eino Leino
Juice Leskinen
Pentti Linkola
Väinö Linna
Fanni Luukkonen
Elias Lönnrot
C.G.E. Mannerheim
Karita Mattila
A.E. Nordenskiöld
Paavo Nurmi
Matti Nykänen
Jorma Ollila
J.K. Paasikivi
Erno Paasilinna
Olavi Paavolainen
Tauno Palo
Leena Palotie
Larin Paraske
Pertti Pasanen
Siiri Rantanen
Armi Ratia
Tapio Rautavaara
Elisabeth Rehn
J.L. Runeberg
Paavo Ruotsalainen
Kaija Saariaho
Pentti Saarikoski
Sylvi Saimo
Esa-Pekka Salonen
Eugen Schauman
Helene Schjerfbeck
Jean Sibelius
F.E. Sillanpää
Miina Sillanpää
Helvi Sipilä
J.V. Snellman
K.J. Ståhlberg
P.E. Svinhufvud
Edith Södergran
Väinö Tanner
Zachris (Sakari) Topelius
Linus Torvalds
Jouko Turkka
Alli Vaittinen-Kuikka
Nils-Aslak Valkeapää
Ville Valo
Lasse Virén
A.I. Virtanen
Vilho Väisälä
Mika Waltari
Tapio Wirkkala
Georg Henrik von Wright
Hella Wuolijoki
Arvo Ylppö
Ehdokas Ehdokas

C.G.E. Mannerheim
1867 - 1951
Marsalkka, presidentti, tutkimusmatkailija
Ehdokas numero 53

Ehdokas 53

C.G.E. MANNERHEIM

Marsalkka C.G.E. Mannerheim oli keskeinen vaikuttaja Suomen itsenäisyyden kolmen ensimmäisen vuosikymmenen ajan: hän oli kolmen sodan ylipäällikkö ja kahdesti valtionpäämies. Tätä ennen hän oli edennyt urallaan Venäjän keisarillisen armeijan kenraalina ja Aasian tutkimusmatkailijana. Punaisen Ristin puheenjohtajana ja perustamassaan Mannerheimin Lastensuojeluliitossa Mannerheim korosti kansallista eheytystä. Mannerheim oli jo omana aikanaan Suomen tunnetuimpia henkilöitä myös ulkomailla.

Armeijan ylipäällikkönä Mannerheim toimi sekä hallitusta kannattavien valkoisten suojeluskuntien johdossa 1918 että talvi- ja jatkosodan aikana. Valtionhoitajaksi hänet kutsuttiin 1918. Kaudella vahvistettiin hallitusmuoto, hankittiin itsenäisyydelle ulkomaista tunnustusta ja perustettiin Vapaudenristin sekä Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnat.

Marsalkan sodanjohto 1941 - 1944 oli tärkeältä osalta psykologista ja kansallisesti kokoavaa: hän piti arvovallallaan päämajan sekä hallituksen jäsenet johdossaan ja vähensi sisäisiä ristiriitoja ja kilpailua.
Tasavallan presidentiksi Mannerheim valittiin 1944, ja hän johti rauhanprosessia käytännössä paitsi ylipäällikkönä myös pää- ja ulkoministerinä. Mannerheim haudattiin Hietaniemen sankarihautausmaalle helmikuussa 1951 suurin sotilaallisin juhlamenoin.

Mannerheimista tuli jo varhain symbolihahmo, ”Suomen vapauttaja”. Hänen keskeisiä arvojaan olivat eurooppalaisuus, sotilaallisen valmiuden ylläpito ja sen edellytyksenä vahva kansallinen konsensus. Mannerheim korosti ulkopolitiikkaa ja kansainvälisten voimasuhteiden ymmärtämistä kotimaisen sisäpoliittisen hajanaisuuden sijasta.

Syntyi 4.6.1867 Askaisten Louhisaaressa
Kuoli 28.1.1951 Lausannessa Sveitsissä


Lähteet:
Matti Klinge, Kansallisbiografia, SKS
Ohto Manninen, Kansallisgalleria, WSOY

Kuva: Suomen Kuvapalvelu

YLE ©2004