VÄINÖ TANNER
Väinö Tanner kuului Suomen johtaviin vaikuttajiin neljänkymmenen vuoden ajan. Hän oli osuusliike Elannon suuruuden luoja. Tanner oli Suomen ensimmäisen vasemmistohallituksen pääministeri ja ministerinä lisäksi seitsemässä hallituksessa. Tannerin panos Suomen sisäisessä eheyttämisessä oli keskeinen. Oli paljolti Tannerin ansiota, että vasemmisto pysyi hallituksen linjan takana talvi- ja jatkosodan aikana. Sotasyylliseksi tuomittu Tanner palasi vielä politiikkaan 1950-luvun lopulla, jolloin hänet valittiin uudelleen hajoamassa olevan SDP:n puheenjohtajaksi.
Ensimmäiseen eduskuntaan 1907 valittu Tanner oli tutustunut Hampurissa osuuskuntaliikkeeseen, ja Elannon johtoon hänet valittiin 1915. Työväen asemaa oli parannettava vähitellen, ja yhteistoiminnassa porvarillisten keskustapuolueiden kanssa. Tanner valittiin myöhemmin kansainvälisen osuustoimintaliiton presidentiksi.
Äärivasemmistolaisuutta vastustanut Tanner nousi 1918 SDP:n johtoon. Hän oli neuvottelemassa Tarton rauhan ehtoja 1920, ja nousi pääministeriksi presidentti Relanderin sisäisen eheytyksen kaudella. Talvisodassa ulkoministeri Tanner pyrki jo varhain rauhaan, ja tuki aseveljeyttä Saksan kanssa. Jatkosodassa Tanner leimautui Rytin rinnalla keskeiseksi sotasyylliseksi. Tannerin lojaali asenne sotaan ehkäisi tappio- ja vastustusmielialan syntymistä vasemmistossa.
Sodan jälkeen pari vuosikymmentä sisäpolitiikkaan vaikuttanut Tanner oli Neuvostoliiton vaikutuspyrkimysten kiivas vastustaja, ja pysyi jyrkässä oppositiossa Paasikiven ja Kekkosen idänpolitiikan suhteen.
Syntyi 12.3.1881 Helsingissä Kuoli 19.4.1966 Helsingissä
Lähteet: Jaakko Paavolainen, Kansallisbiografia, SKS Juhani Piilonen, Kansallisgalleria, WSOY
Kuva: Suomen Kuvapalvelu
|