HERTTA KUUSINEN
Kommunistien keulakuva Hertta Kuusinen pääsi lähemmäs poliittista huippua kuin kukaan suomalainen nainen ennen häntä. Otto Ville Kuusisen terävä ja sanavalmis tytär oli vasemmiston johtavia hahmoja yli kolmen vuosikymmenen ajan.
Vuoden 1918 sota teki neljätoistavuotiaasta Kuusisesta poliittisesti tietoisen punaisen. Aikuistuttuaan hän valitsi isänsä tavoin Neuvostoliiton kotimaakseen, venäjän kotikielekseen ja kommunismin uudeksi ideologiakseen. Kuusinen tuli Suomeen tekemään vallankumousta 1934, mutta päätyi istumaan lähes kymmenen vuotta vankilassa tai turvasäilössä.
Kuusisesta ja hänen aatetoveristaan Yrjö Leinosta tuli 1940-luvulla vaikutusvaltainen aviopari, joka luopui kumouksellisesta toiminnasta ja käänsi puolueen maltilliselle linjalle. Heidän tavoitteenaan oli päästä hallitukseen ja sitten vähitellen kohti sosialismia.
Poliittisesta vankeudesta vapautunut Kuusinen nousi eduskuntaan ensimmäisissä sodanjälkeisissä vaaleissa 1946. Hän toimi lyhyen aikaa myös ministerinä. Eduskuntaryhmänsä suvereenina puheenjohtajana Kuusinen ajoi tarmokkaasti sosiaalisten ja sivistyksellisten uudistusten - samanpalkkaisuuden, työviikon lyhentämisen, äitiysloman sekä kansaneläke- ja lapsilisäuudistuksen - läpiviemistä.
Hertta Kuusinen säilytti luottamukselliset suhteet Neuvostoliittoon ja toimi sillanrakentajana moskovalaisen ja länsimaisen kommunismin välillä. Kuusinen oli värikäs vaikuttaja ja salaisen toiminnan ammattilainen, jolla oli paitsi sisä- ja ulkopoliittista osaamista myös herroihin tehoavaa naisellista pelisilmää.
Syntyi 14.2.1904 Luhangassa Kuoli 18.3.1974 Moskovassa
Lähteet: Kimmo Rentola, Kansallisgalleria, WSOY Venla Sainio, Kansallisbiografia, SKS
Kuva: Suomen Kuvapalvelu
|