|
F.E. SILLANPÄÄ
Suomen ainoa kirjallisuuden nobelisti F. E. Sillanpää oli luonnonkuvaaja ja ihmisen herkimpien tunteiden tallettaja. Hän oli myös kiistelty kirjailija, sillä sotien välisenä aikana kahtia jakautuneella kulttuuririntamalla Sillanpää ei asettunut kummallekaan puolelle.
Sillanpää toi Suomen kirjallisuuteen uuden näkemyksen ihmisen ja luonnon suhteista, ja tarkasteli ihmistä tasavertaisena osana luomakuntaa. Seitsemässä romaanissaan ja kymmenessä novellikokoelmassaan Sillanpää kuvasi länsisuomalaista maalaiselämää impressionistien ja realistien tapaan, mutta pohjalla oli tieto kehitysopin ja perinnöllisyystieteen uusista saavutuksista.
Sillanpään luova toiminta ulottui Suomen suuriruhtinaskunnan ajoista 1916 aina talvisotaan ja Nobelin palkinnon saavuttamiseen 1939. Maailmansotien välisenä aikana hän oli johtava kirjailija itsenäistyneessä Suomessa, joka etsi paikkaansa Euroopassa. Nuorena nukkunut (1931) herätti ihastusta ympäri maailmaa. Romaanissa Hurskas kurjuus (1919) Sillanpää tilitti ensimmäisten joukossa kansalaissodan tapahtumia. Hän ryhtyi kansalliseksi eheyttäjäksi sekä otti pelottomasti kantaa myös Euroopan tapahtumiin.
Alkoholismin ja hermojen takia pakkohoitoon 40-luvun alussa joutunut Sillanpää palasi julkisuuteen parrakkaana Taatana. Radioesiintymisillään ja joulusaarnoillaan hän nousi entistä suurempaan kansansuosioon. Sillanpään maine kuitenkin unohtui Euroopassa sotien jälkeen. Suomessa Sillanpää kuuluu proosan uudistajien eturiviin. Hänen merkityksensä kansakunnan tunnemuistin, syvien kokemusten ja kielen kauneuden tallettajana on kestävä.
Syntyi 16.9.1888 Hämeenkyrössä
Kuoli 3.6.1964 Helsingissä
Lähteet:
Panu Rajala, Kansallisbiografia, SKS
Panu Rajala, Kansallisgalleria, WSOY
Kuva: Suomen Kuvapalvelu
|
