YLE YLE TV1 Uutiset Urheilu Ohjelmaopas Palaute
 
Suuret suomalaiset
Finalistit
100 Suurinta suomalaista
Tulosseuranta
Tiedotteet
Kampanjakalenteri
In english
Etusivu
Keskustele
Lähetä e-kortti
Palaute
Finalistit
Ehdokkaat

A  B  C  E  F  G  H  J 
K  L  M  N  O  P  R  S 
T  V  W  Y  Kaikki

Oma Ehdokas

Alvar Aalto
Aino Ackté
Mikael Agricola
Antti Ahlström
Santeri Alkio
Sari Baldauf
Minna Canth
Anders Chydenius
Uno Cygnaeus
Albert Edelfelt
Adolf Ehrnrooth
Eero Erkko
Ella Eronen
K.-A. Fagerholm
Karl Fazer
Kaj Franck
Johan Gadolin
Akseli Gallen-Kallela
Maiju Gebhard
Lucina Hagman
Veikko Hakulinen
Tarja Halonen
Heidi Hautala
Reino Helismaa
Mika Häkkinen
Sirkka Hämäläinen
Tove Jansson
Katri Helena Kalaoja
Yrjö Kallinen
Aurora Karamzin
Aki Kaurismäki
Urho Kekkonen
Laila Kinnunen
Marja-Liisa Kirvesniemi
Aleksis Kivi
Mauno Koivisto
Rudolf Koivu
Hannes Kolehmainen
Alfred Kordelin
Armi Kuusela
Hertta Kuusinen
Toivo Kärki
Lars Levi Laestadius
Edvin Laine
Lalli
Eino Leino
Juice Leskinen
Pentti Linkola
Väinö Linna
Fanni Luukkonen
Elias Lönnrot
C.G.E. Mannerheim
Karita Mattila
A.E. Nordenskiöld
Paavo Nurmi
Matti Nykänen
Jorma Ollila
J.K. Paasikivi
Erno Paasilinna
Olavi Paavolainen
Tauno Palo
Leena Palotie
Larin Paraske
Pertti Pasanen
Siiri Rantanen
Armi Ratia
Tapio Rautavaara
Elisabeth Rehn
J.L. Runeberg
Paavo Ruotsalainen
Kaija Saariaho
Pentti Saarikoski
Sylvi Saimo
Esa-Pekka Salonen
Eugen Schauman
Helene Schjerfbeck
Jean Sibelius
F.E. Sillanpää
Miina Sillanpää
Helvi Sipilä
J.V. Snellman
K.J. Ståhlberg
P.E. Svinhufvud
Edith Södergran
Väinö Tanner
Zachris (Sakari) Topelius
Linus Torvalds
Jouko Turkka
Alli Vaittinen-Kuikka
Nils-Aslak Valkeapää
Ville Valo
Lasse Virén
A.I. Virtanen
Vilho Väisälä
Mika Waltari
Tapio Wirkkala
Georg Henrik von Wright
Hella Wuolijoki
Arvo Ylppö
Ehdokas Ehdokas

P.E. Svinhufvud
1861 - 1944
Venäjästä irtautumisen johtohahmo, presidentti
Ehdokas numero 84

Ehdokas 84

P.E. SVINHUFVUD

P. E. Svinhufvud vaikutti Suomen itsenäistymisen saavuttamiseen ja lujittamiseen kolmessa vaiheessa. Svinhufvud oli Venäjästä irtautumiseen johtaneen oikeustaistelun näkyvin hahmo. Hän johti itsenäisyysjulistuksen antanutta ja vallankumouksen kukistanutta senaattia ja hankki Saksan tuen puolustuksen vahvistamiseksi. Pääministerinä ja presidenttinä Svinhufvud johti 30-luvulla niin äärivasemmiston kuin –oikeistonkin taltuttamista sekä ohjasi Suomen ulkopolitiikan pohjoismaisen yhteistyön tielle.

Turun hovioikeuden tuomarina toiminut Svinhufvud politisoitui venäläistämispolitiikasta nousseen laillisuuskiistan myötä. Perustuslaillisen Svinhufvudin mielestä oikeuden tuli noudattaa perustuslakia, ei venäläistettyjä lakeja. Eduskunnan puhemiehenä Svinhufvudin laillisuutta korostaneet avajaispuheet johtivat eduskunnan toistuvaan hajottamiseen. Jyrkkyys johti kuitenkin itsenäistymiseen johtaneeseen laajaan vastarintaan.

Svinhufvud karkotettiin Siperiaan uuden laillisuuskiistan myötä, josta palasi vasta maaliskuun vallankumouksen jälkeen. Kansallissankarina juhlittu Svinhufvud nimitettiin oikeuskansleriksi. Lokakuun vallankumouksen jälkeen 1917 eduskunta julistautui Suomen korkeimman vallan haltijaksi. Senaatti antoi pääministeri Svinhufvudin johdolla itsenäisyysjulistuksen, ja hän haki tunnustuksen V. I. Leniniltä. Sisällissodan jälkeen Svinhufvud valittiin valtionhoitajaksi.

Svinhufvud yritti saada sotilasliiton Saksan kanssa, ja johti Suomen valtiosäännön muuttamista monarkistiseksi. Saksan tappio sodassa johti Svinhufvudin eroon. Lapuanliikkeen järjestäydyttyä Svinhufvud kutsuttiin pääministeriksi 1930. Presidentinvaaleissa 1931 täpärästi K. J. Ståhlbergin voittanut Kokoomuksen ehdokas, vahvana presidenttinä tunnettu ”Ukko-Pekka” aloitti Suomen armeijan kehittämisen.

Syntyi 15.12.1861 Sääksmäellä
Kuoli 29.2.1944 Luumäellä


Lähteet:
Martti Häikiö, Kansallisbiografia, SKS
Juhani Mylly, Kansallisgalleria, WSOY

Kuva: Suomen Kuvapalvelu

YLE ©2004