|
MAUNO KOIVISTO
Murrosajan presidentti Mauno Koivisto käänsi ulkopolitiikan painopisteen idästä yhdentyvään Eurooppaan ja parlamentarisoi presidentin asemaa. Pankkimaailmasta pääministeriksi noussut Koivisto saavutti laajan kansansuosion yli puoluerajojen ja nousi sen varassa tasavallan johtoon Kekkosen seuraajaksi. Eläkepäivinään Koivisto on yhä aktiivinen yhteiskunnallinen keskustelija, kirjailija ja kansan arvostama ”fundeeraaja”.
Koiviston ura kulki vaatimattomista oloista kansakunnan johtoon. Ensin työn ohessa opiskelevasta satamatyöläisestä filosofian tohtoriksi, sitten pääministeriksi ja ensimmäiseksi vasemmistolaiseksi presidentiksi. Valtiovarainministerinä ja Suomen Pankin pääjohtajana pätevöitynyt talousmies Koivisto ei koskaan toiminut kansanedustajana. Pääministerinä hän torjui hallituksensa horjutusyrityksen asettumalla istuvaa presidenttiä vastaan. Tämä Kekkosen kaudella ennenäkemätön veto nosti Koiviston lopullisesti politiikan raskaaseen sarjaan.
Presidenttinä Koivisto laajensi parlamentarismia ja karsi presidentin valtaoikeuksia, joiden hän katsoi olevan liian laajat yhden ihmisen käsiin. Kun Neuvostoliitto hajosi 1991, Koiviston johdolla toteutettiin ulkopolitiikan suuri kurssinmuutos. Suomi irtautui YYA-sopimuksesta kohti Euroopan unionin jäsenyyttä. Kekkosen linjan jatkajasta tuli radikaalien muutosten johtaja, kun aika oli hänen mielestään siihen kypsä.
Koiviston ainutlaatuiseen uraan vaikutti persoonan ja olosuhteiden kohtaaminen. Pohdiskeleva ja kuulijoille tilaa antava presidentti vastasi niihin haasteisiin ja odotuksiin, jotka edeltäjän ylipitkä kausi hänelle oli jättänyt.
Syntyi 25.11.1923 Turussa
Lähteet:
Eino Lyytinen, Kansallisgalleria, WSOY
Hannu Soikkanen, Kansallisbiografia, SKS
Kuva: Suomen Kuvapalvelu
|
