Safkis pitää kuljettaa kotikentälleni

Vielä on viikko siihen, kun alkaa itse "äksöni" - 5 suoraa lähetystä Iiroa ja Minnaa ja vaihtuvia solisteja. En oikein tiedä mitä odottaa tai miten valmistautua, kun en ole aiemmin näin syvällä tv-maailmassa vieraillut, mutta on mielestäni herkullinen ajatus, että tuon viikon jälkeen olen taas paitsi yhtä kokemusta myös melkoista tietopakettia rikkaampi.

Uskomatonta mikä työn ja liikkuvien osien ja palasten määrä jokaiseen kuvaan tarvitaan, pienestä minuutin pätkästä nyt puhumattakaan! Ohjelmaa varten tekemämme inserttikuvaukset ovat raottaneet minulle tuota saumatonta ammattilaisten koneistoa ja heidän työvälineitään: on kameraa joka lähtöön, ohjaajan kässäriä, kuvakässäriä, muistikortteja muutama. Kuvia täytyy olla joka puolelta, 100% ja laajaa, mutta klaffia tarttee varoa ja Puhuvaa päätä siinä määrin että kotiin päästyänikin varon sitä vielä pikkasen. Ja sitten kaiken pitää mennä nappiin, kuvat, ääni, ajot, ambulanssien olla hiljaa ja lentokoneiden maassa ja sitten vielä se ettei kuvattava mokais päivän parasta ottoa. Mikä muuttuvien tekijöiden summa! Ihailen sitä työryhmän keskinäistä luottamusta ja kunkin ammattitaidon arvostusta, joka nähdäkseni mahdollistaa paitsi vapauden tilanteen elämiseen, myös tehokkaan ja positiivisen työskentelyfiiliksen.

Jotta balanssi säilyisi, asiassa kuin asiassa on kuitenkin myös oltava aspekteja joihin ei kosketa ja joita ei lennossa improvisoida. Tässä Yle-maailmassa se on ymmärtääkseni ruokatunti eli safkis. Se on se, joka motivoi olemaan tehokas heti aamusta; se hetki päivästä, jota odotetaan, muttei kuitenkaan hampaat irvessä, vaan enemmänkin kuin vanhaa ystävää, koska varmaa on, että se hetki kyllä koittaa, safkis pidetään, vaikka heti aamusta jos ei muuten ehdi. Ja siitäkin voi olla varma että tunnin se kestää, ei yli eikä alle joten eikun relaamaan ja haarukkaa hetulaan ja iltapäivä on pelastettu. Kyllä ravittu ja rentoutunut tiimi on se paras tiimi!

Parin viikon päästä tämä pieni pestini Ylellä on ohi, mutta sen verran olen ehtinyt viehättyä paikalliseen safkis-kulttuuriin, että ajattelin salakuljettaa sen kotikentälleni. Me vapaat klasaritaiteilijat kun tuppaamme nipistämään vähän siitä sun tästä saadaksemme hommamme tehtyä ja ensimmäisenä poistolistalla jonottaa aina ravinnonsaantiin varattu varttitunti. Siihen tulee nyt muutos! Verensokerit ja vireystila kaikille kohdilleen niin johan on hedelmällisempää kinastella kappaleiden tulkinnasta - ainakin voi olla varma ettei kolleega väsymystään ole hankala tai vastusteleva, enemmänkin on ihan rehellisen riidanhaluinen ja ilkeilee ihan tarkoituksellaan! Loppuu viimeinkin ne ammatilliset väärinymmärrykset ja päästään musiikillisen harmonian ytimeen. Kiitos Yle!

Kirjoittaja juontaa ja soittaa Teeman musiikkiviikoilla ohjelmassa  Iiro ja Minna + vaihtuvat solistit 28.11.- 2.12. klo 21.

Musiikin juhlaviikko 28.11. - 4.12.