Yle Teema on hemmotellut katsojiaan tänä keväänä! Heti uuden vuoden jälkeen alkoi venäläinen sarja "Arbatin lapset" ja pian sen jälkeen "Viro- tuulten pieksämä maa". "Yhteinen Sävel:kin" pyörähti uusintakierrokselle. Mielenkiintoinen sattuma, että kumpikin sarja kertoivat samasta ajankohdasta 1900-luvun alkuvuosikymmenistä. Tosin näkökulma oli rajan eri pulilla. Yhteisenä tekijänä oli silti sodan kauheudet. Sodissahan ei ole voittajia, on vain kärsiviä osapuolia.

Minäkin toivon monien muiden lailla pikaista uusintaa, sillä valitettavasti en nähnyt sarjan ensimmäisiä jaksoja. Aloin seuraamaan sitä vasta puolesta välistä. Minusta on ollut aina erityisen mielenkiintoista seurata pitkän aikavälin sarjoja tai elokuvia. Niissä näkyy elämän monimuotoisuus, sen rosoisuus ja yllättävys. Pitkissä sarjoissa voi seurata erilaisia ihmiskohtaloita, sekä nähdä ne vaikutukset, kuinka erilaiset käänteet ja tapahtumat vaikuttavat ihmisten elämään.

Oli ihan mielenkiintoista seurata Viron historiaa, joka - ikävä kyllä, nolo myöntää - on ainakin minun kohdallani ollut heppoisten tietojen varassa. Nyt sekin asia on sitten korjattu. Mielenkiintoista on ollut myös lukea tämän palstan katsojien kirjoittamia tietoja esimerkiksi siitä, kuinka paljon virolaisia on taistellut puolellamme sodissa. Miksei siitäkään puhuta koskaan? Mikseivät ylipäätään Viron asiat ole tutumpia meille, vaikka oleme naapureita ja sukulaisia?

Seuratessani sarjaa "Viro - tuulten pieksämä maa" mietein, miksei meillä näytetä enemmän virolaista tuotantoa? Ovathan virolaiset sentää sukulaiskansaamme!