Olipas harvinaisen heikkotasoinen ohjelma. Tekijät eivät olleet ymmärtäneet ÄO:n ja heritabiliteetin käsitteitä, ja ohjelma oli täynnä asiavirheitä. Asiantuntijoina haastateltiin enimmäkseen Leon Kaminin ja Steve Jonesin kaltaisia akateemisen äärivasemmiston edustajia, jotka eivät ole älykkyystutkimuksen asiantuntijoita ja joiden puheet olivat aivan puuta heinää. Ohjelman harvinaisia valopilkkuja olivat Robert Plominin ja Charles Murrayn lyhyet haastattelut, koska he edustavat älykkyystutkimuksen valtavirtaa.

Asiavirheitä oli niin paljon, että mainitsen tässä vain muutaman.

Ohjelmassa väitettiin, että Yhdysvaltain presidentti Calvin Coolidge sääti vuoden 1924 maahanmuuttoa rajoittaneen lain ÄO-testien tulosten perusteella. Tosiasiassa Yhdysvalloissa lait säätää tietenkin kongressi, ja presidentti vain hyväksyy lait (ja kongressi voi määräenemmistöllä hyväksyä lain presidentin vastustuksesta huolimatta). Lisäksi Mark Snyderman and Richard J. Herrnstein ovat osoittaneet tutkimuksessaan, ettei ÄO-tutkimuksella ollut vaikutusta kongressin päätöksentekoon maahanmuuttolakia säädettäessä.

Ohjelmassa väitettiin myös, että psykologi Cyril Burt loi Eleven Plus -kokeen, jonka avulla Isossa-Britanniassa jaoteltiin koululaisia akateemisille ja ei-akateemisille opintourille. Tosiasiassa koe oli käytössä jo kauan ennen Burtia, ja hän vaikutti ainoastaan siihen, että kokeeseen paljon myöhemmin sisällytettiin ÄO-testi. Mielenkiintoinen fakta on se, että kun ÄO-testi sittemmin poistettiin Eleven Plus -kokeesta joillain alueilla, akateemisiin opintoihin pääsevien työväenluokkaisten lasten määrä putosi samalla kun niihin hyväksyttyjen korkeakoulutettujen vanhempien lasten määrä kasvoi. Jos oppilasvalinnat halutaan tehdä meritokraattisesti oppilaiden perhetaustasta riippumatta, ÄO-testi on paras vaihtoehto, kun taas muut vaihtoehdot suosivat yleensä epäreilusti korkeakoulutettujen lapsia.

Ohjelmassa esitettiin tietenkin myös väite, että Cyril Burt väärensi ÄO:n heritabiliteettia koskevien kaksostutkimustensa tulokset. Sitä ei kuitenkaan mainittu, että edelleen on epäselvää, tekikö Burt todellisuudessa näin. Esimerkiksi olemattomiksi väitetyt tutkimusavustajat ovat löytyneet. Lopulta se, mitä Burt teki, on kuitenkin tieteen kannalta täysin yhdentekevää. Näin on siksi, että hänen raportoimiaan heritabiliteettilukuja vastaavia tuloksia on saatu lukuisissa muiden tutkijoiden tekemissä tutkimuksissa; jos Burt väärensikin tutkimustuloksensa, hän väärensi ne totuutta vastaaviksi. ÄO:n heritabiliteetin kyseenalaistaminen Burtin tekemisten perusteella on yhtä järkevää kuin yleisen perinnöllisyystieteen tulosten kiistäminen sillä perusteella, että Gregor Mendel eräiden tutkijoiden mukaan väärensi uraauurtavien perinnöllisyyskokeidensa tulokset. Sekä mendeliläinen genetiikka että ÄO:n korkea heritabiliteetti ovat tieteellistä totuutta täysin riippumatta siitä, mitä Mendel ja Burt tekivät. Miksi ohjelmassa ei kerrottu, että Burtin tulokset eivät eroa lukuisten muiden tutkijoiden eri maissa saamista tuloksista?

Steve Jones (tai Leon Kamin, en muista kumpi) esitti ohjelmassa väitteen, että koska ÄO-testien keskimääräiset tulokset ovat nousseet huomattavasti vuosikymmenten mittaan (ns. Flynnin ilmiö), geeneillä ei ole mitään tekemistä älykkyyden kanssa. Tämä väite nojaa perustavanlaatuiseen väärinymmärrykseen siitä, mitä heritabiliteetilla tarkoitetaan. Heritabiliteetti on luku, joka kertoo sen, kuinka suuri osa populaatiossa esiintyvistä eroista esimerkiksi ÄO:ssa johtuu geneettisistä eroista ja kuinka suuri osa eroista ympäristötekijöissä. Heritabiliteetti ei sen sijaan kerro mitään siitä, missä määrin populaation keskiarvo johtuu geeneistä ja ympäristötekijöistä. Heritabiliteetti kertoo siis yksilöiden välisten erojen syistä, ei tietyn yksilön älykkyyden kehityksestä eikä populaation keskiarvon etiologiasta. Huomattavaa on, että vaikka keski-ÄO oli 50 vuotta sitten matalampi kuin nykyään, ÄO:n varianssi oli silloin aivan yhtä suuri, ts. oli aivan samalla tavalla ja samassa suhteessa heikkoälyisiä, normaaliälyisiä ja huippuälykkäitä. ÄO-erojen syyt olivat tutkimusten mukaan 50 vuotta sitten myös pitkälti samanlaiset kuin nykyään, ts. geeneillä oli iso vaikutus. Tätä voi verrata esimerkiksi siihen, että 100 vuotta sitten ihmiset olivat keskimäärin paljon lyhyempiä kuin nykyään, mutta pituus vaihteli aivan samaan tapaan kuin nykyään (oli pitkiä, keskipituisia ja pätkiä), ja pituuden heritabiliteetti (=pituuserojen geneettisyys) oli korkea tuolloinkin. (ÄO-keskiarvon nouseminen ei kuitenkaan ole yhtä yksiselitteisesti älykkyyden kohenemista kuin keskipituuden kasvu on pituuden kohenemista. Tämä johtuu tietyistä mittaustekninistä syistä, joihin en tässä mene.)

Lisäksi kannattaa muistaa, että mitä samanlaisemmiksi ympäristötekijät tulevat yhteiskuntakehityksen myötä kaikkien ihmisten osalta, sitä vahvemmin geneettiset erot määräävät ihmisten välisiä eroja ÄO:ssa ja muissa ominaisuuksissa. Näin on siksi, että kun ympäristötekijät ovat samanlaiset kaikille, ne eivät voi olla yksilöllisten erojen lähde, ja ainoa erojen lähde on tuolloin perimän vaihtelu.

Ohjelmassa yritettiin myös väittää, että ÄO edustaa vain yksilön tietyn hetken kognitiivisiä kykyjä ja että ÄO:llä ei ole minkäänlaista pysyvyyttä. Tämä on jossain määrin totta pienten lasten osalta, koska lasten jatkuva ja eritahtinen kehitys tekee ÄO-mittaustuloksista varsin "hälyisiä". Kuitenkin iän myötä ÄO stabilisoituu ja pysyy yleensä suunnilleen samalla tasolla koko elämän. Iän myötä ÄO:n heritabiliteetti kasvaa, ja aikuisuuteen mennessä ÄO-erot ovat jo hyvin vahvasti geneettistä perua.