Olin kuuntelemassa Max Raabea Turun konsertissa 5.5. Vaikka olenkin tuntenut hänen musiikkiaan jo ainakin kolmen vuoden ajan, sen kuunteleminen "luonnossa" oli iloinen yllätys. 12-miehisen Palast-orkesterin kaikki muusikot ovat alan ammattilaisia, ja pitkäaikainen yhteissoitto näkyy ja kuuluu lopputuloksessa. Siitä huolimatta heillä on mitä ilmeisimmin säilynyt soittamisen ilo. Max Raabe itse on omaksunut kuulutuksissaan niukan ilmaisun linjan. Joka sana on etukäteen ajateltu ja ajoitus on aina kohdallaan. Kuulutuksissa ja laulujen sanoituksissa on aina tuoretta huumoria, itseironiaa ja rentoutta, vaikka ulkonaisesti orkesterin jäsenet edustavat mitä korrekteinta pukeutumista frakkeihin. Erityisen virkistävää on kuunnella saksankielisiä schlagereita 20- ja 30-luvulta -- saksaksi. Jo rajoittuneella saksan taidollakin niistä löytää helposti humoristisia käänteitä. Max Raaben artikulointi on tiukan korrektia, mutta kaikki tapahtuu pilke silmäkulmassa ja pieni hymynväre kasvoilla. Todella virkistävä vaihtoehto pohjoisamerikkalaiselle musiikin valtavirralle. Max Raabe esittää myös lukuisia Irving Berlinin, Cole Porterin ja kumppanien evergreenejä. Yksi parhaista numeroista oli Ernesto Lecuonan Siboney vuodelta 1932 ja hyvin alkuperäisessä asussa. Todella hieno kuuntelukokemus!