Aivan ihana viimeinen jakso! Käydään kaikki tunneskaalat läpi epätoivosta iloon. Ja kantavana voimana usko parempaan. Isä Matteo saa joka jaksossa ajattelemaan elämän perusasioita, mikä oikeasti on tärkeää ja mikä kantaa elämässä vaikeina aikoina. Lisäksi vielä huumoria (Cecchini on ihana!) ja romantiikkaa (komea pari Giulio ja Patrizia). Sekä tietenkin upea Gubbion kaupunki ja italian kieltä. Hieno sekoitus. Jännä nähdä, miten tästä jatkuu, yhdeksättä kautta kai kuvataan Italiassa? Vai näkyykö se jo siellä telkkarissa?