Vähän eri näkökulmasta katsoin elokuvan kuin nimimerkki "Oli järkyttävää nähdä". Tuo esittelytekstin Jane Austen -vinkki on hyvä johtolanka, samanlaista toisen käden tiedon ja pidäteltyjen tunteiden soppaa tässäkin hämmennetään.

"Isä ei suostunut ajoissa neuvottelemaan kihlauksesta tytön mielitietyn kanssa, vaan aina uudestaan epäsi pojan isän neuvottelupyynnöt."

Mies, joka jatkuvasti pyrki Shiran isän puheille ei ollut Pinhas Millerin (alkuperäinen nuori sulhanen) isä vaan herra Streicher, vanhempi patu, joka lopulta nai Shiran ystävän Fridan.

"Siralle kerrottiin vain, ettei pojan perhe enää "tahtonut" Siraa."

Tämä jäikin auki, mutta kenties tieto, että Shiran perhe (ja Mooseksen laki) toivoi leskimiehen naivan edesmenneen vaimonsa sisaren oli mennyt Millerin perheen korviin ja siksi vetäytyivät hienotunteisesti naimakaupasta.

"Järkyttävää, ettei täysi-ikäinen tyttö saanut itse olla mukana neuvotteluissa, vaan oli täysin muiden valheellisten selitysten varassa."

Meidän länkkärinäkökulmasta tältä voikin tuntua, itse taas yllätyin, miten monesti Shiraa kuunneltiin (esim. kun menevät rabbin luo ja tämä alkaa puhua tunteista. Ei tehty avioliittosopimusta silloinkaan)

"Myös äidin ja Johain salaliitto Siran selän takana oli käsittämätöntä suomalaisittain katsottuna."

Minusta taas nämä kaksi nimenomaan eivät liittoutuneet vaan pikemminkin niin, että äiti Rivka istutti ajatuksen ja oli jo (Shiran epäröinnin/ vastustuksen vuoksi) luopunut siitä silloin kun Johai itse alkoi ajatella Shiraa jonakin muuna kuin vaimon pikkusiskona.

Ylimääräinen kutkuttava kierre oli tietysti se, mitä Johai sai Shiran paljastamaan itsestään ja kirjoittamaan rabbille. Oliko Shira (omassa lapsellisessa mielessään) paha esim. koska oli kadehtinut sisarensa onnea omaansa odotellessaan ja sitten tunsi itsensä syylliseksi, kun sisar Ester kuoli?

Minusta elokuva oli hieno, humaani kasvukertomus ja kuvaus siitä, miten vaikeaa (ja ihanaa) voikaan inhimillisten toiveiden yhteensovittaminen olla. Suosittelen!