Tehosto

Ennen Tehostoa

Äänitehosteita on käytetty Yleisradion ohjelmistossa jo 1920-luvun lopulta alkaen. Ensimmäisenä tehosteääniä käytettiin kuunnelmien yhteydessä.

Kun Yleisradio aloitti toimintansa vuonna 1926, sillä ei ollut käytössään äänentallennuslaitteita ja tästä syystä kaikki ohjelmat  lähetettiin niin sanotusti ”suorina”.

Äänitehosteiden käyttö suorissa lähetyksissä vaati tarkkuutta ja hyvää ajoitusta, mutta niiden avulla pystyttiin aktivoimaan kuuntelijoiden mielikuvitus ja siirtämään heidät ajatuksissaan kulloisenkin tarinan tapahtumapaikkaan.

Saksassa ja Englannissa 1920-luvulla julkaistuja tehosteäänilevyjä hankittiin Yleisradionkin käyttöön. Suorien lähetyksen aikana näyttelijät ja radioteatterin järjestäjät tuottivat esitykseen myös erilaisia tehosteääniä studiossa olevilla laitteilla ja soittimilla.

Fabianinkadun radiotalo valmistui vuonna 1934, ja siinä oli jo erityinen kuunnelmastudio. Uudet studiot ja vuonna 1935 yhtiöön hankittu ensimmäinen äänentallennusjärjestelmä - ns. pikalevyjen kaiverruslaitteisto – laajensivat tehosteäänien käyttömahdollisuuksia kuunnelmien lisäksi muihin ohjelmiin. Tehosteäänet voitiin nyt miksata mukaan valmiiksi ohjelmatallenteelle esimerkiksi näyttelijöiden repliikkien taikka ulkomaanmatkastaan kertovan toimittajan tarinan alle.

Tehostearkiston perustaminen

Tehosto on perustettu 1950-luvun loppupuoliskolla lähinnä Radioteatterin tarpeesta. 1.7.1957 hyväksyttiin aloite nauhapohjaisen tehostearkiston luomisesta. Aloitteen tekijä oli Yleisradiossa pitkään ääniteknikon tai äänitarkkailijan erilaisissa tehtävissä toiminut Reino Korpio.

Teknisten mahdollisuuksien kehittyminen, esimerkiksi nauhamateriaalin tulo monipuolisti äänten käyttömahdollisuuksia huomattavasti levyihin verrattuna. Äänten systemaattinen keräys, tarkoituksena tallentaa jokainen ääni mahdollisimman puhtaana, yksilöllisenä kokonaisuutena, alkoi. Näistä luotiin sarjoja ja kokonaisuuksia, ja arkistointijärjestelmä numerointeineen ja luokituksineen.

Digitaalinen Tehosto

Nykyään keskitytään digitointiprosessiin. Tehosto on äänitearkistona olemassa, mutta siihen liittyvät toiminnot ja palvelut ovat supistuneet, ja tulevaisuus näyttää, missä määrin niitä tarvitaan.

YLEn Tehostearkiston ainutlaatuisuus ja merkitys on edelleen siinä, että äänitteet ovat pääosin Suomessa tehtyjä. Nykyään on jo paljon kaupallisia tehostekokoelmia, mutta suomalaisten äänten osuus niissä on mitätön. Toki on myös paljon ääniä, joissa äänityspaikalla ei ole väliä.