Eeva Joenpelto: Tuomari Müller, hieno mies

Julkaistu tiistaina 31.05.2011 6 136

Eeva Joenpellon motiivi kirjoittaa kirjoja oli poikkeuksellinen: omien sanojensa mukaan hän aloitti kirjailijana vain ja ainoastaan ansaitakseen rahaa.

Joenpelto syntyi Sammatissa Anni ja Emil Joenpellon perheen kuopukseksi 1921. Joenpeltojen perheen tarinaa varjostavat lukuisat tragediat: Eevan isä jäi yllättäen perinnöttömäksi, isoisä päätyi itsemurhaan, sisarukset kuolivat nuorina. Eeva oli perheen viidestä lapsesta ainoa, joka näki 30-vuotispäivänsä.

Näyttelemisestä, taiteesta ja oikeusopinnoista kiinnostunut tuore ylioppilas aloitti sanomalehtiopinnot Helsingin Yhteiskunnallisessa korkeakoulussa syksyllä 1940. Opintojen ohessa Joenpelto työskenteli toimittajana IKL:n Ajan suunta -lehdessä. Hän kiisti jakaneensa lehden poliittisen suuntautumisen ja korosti, ettei miettinyt poliittisia kysymyksiä lainkaan. Valmistuttuaan Joenpelto työskenteli muun muassa Nuoren voiman päätoimittajana.

Sodan loppuvaiheilla Joenpelto tutustui Jarl Hellemanniin ja pariskunta avioitui nopeasti. Esikoinen syntyi 1946 ja lapsen vuoksi kotiin jäänyt Joenpelto luki vähintään romaanin päivässä, ohuempia kaksi tai kolmekin. Joenpelto koki nöyryyttäväksi pyytää mieheltään rahaa. Ratkaisuksi hän keksi kotiäidille mainiosti soveltuvan ammatin: kirjailija.

1990-luvun alussa lohjalaiset vastustivat kulttuurihistoriallisesti merkittävän kirkon viereen kaavailtua Kaaritietä. Kaupunginjohtajailmoitti, että tie rakennetaan joka tapauksessa. Joenpellon mitta täyttyi ja hän liittyi aktivisteihin. Kaupunginjohtaja moitti Joenpeltoa, olihan kirjailija juuri vastaanottanut Lohjan kaupungin myöntämän apurahan. Suivaantunut Joenpelto nosti palkintorahat tililtään ja palautti joka ikisen markan Lohjan kaupunginkansliaan - käteisenä. Taistelu päättyi kansanäänestykseen: Kaaritie jäi rakentamatta.

Poliittinen toiminta jätti jälkensä ja vihastuminen jalostui energiaksi: Tuomari Müller, hieno mies julkaistiin seuraavana syksynä. Tarina sijoittuu nimettömään pikkukaupunkiin. Pyrkyreistä, vilpillisistä liikemiehistä ja poliitikoista kertovassa tarinassa kaupunginjohtaja ajetaan pinteeseen: ”Sementit, myllyt, lapiot, lautakasat, kaikki oli poissa, naulalaatikot myös. ... Työt oli jätetty kesken, ja kun koneet ja tavarat oli viety, niitä ei ilmeisesti aiottu jatkaa”.

Joenpelto palkittiin kirjastaan Tellervo Koiviston valitsemalla Finlandia-palkinnolla. Kysyttäessä kirjailijalta, mitä hän aikoo tehdä palkintorahoilla, 100 000 markalla, hän sanoi ostavansa ensiksi uuden pölynimurin ja palkkaavansa kotiapulaisen, mieluiten kapealanteisen nuoren miehen.

Teksti: Olli Laine, Yle Kulttuuri

Kirjasarjan kahdeksannessa jaksossa 25.7. yrittäjä Jari Sarasvuo keskustelee Eeva Joenpellon romaanista Tuomari Müller, hieno mies.

Lisää: 10 kirjaa rahasta