Franz Kafka: Oikeusjuttu (1925)

Julkaistu tiistaina 03.07.2012 0 80

Eläessään Franz Kafka ei julkaissut yhtään romaania; novelleja ja esseitä kylläkin. Hän pyysi ystäväänsä tuhoamaan keskeneräiset romaanikäsikirjoitukset kuolemansa jälkeen. Toisin kävi, ystävä toimitti tekstit kustantajalle. Surrealistinen, unenomainen ja epätoivoinen maailmankuva sai nimensä: kafkamaisuus.

Franz Kafka syntyi Prahassa kesällä 1883 varakkaan saksanjuutalaisen kauppiasperheen esikoiseksi. Isä Hermann oli köyhistä oloista menestykseen ponnistanut liikemies. Franz joutui loputtomasti kuuntelemaan tarinoita isän vanhoista, epäonnisista liiketoimista. Poika ahdistui. Hän koki olevansa mielivaltaisten lakien alaisuudessa elävä orja. Nelikymppisenä Kafka kirjoitti isälleen osoitetussa kirjeessä: ”Nojatuolissasi Sinä hallitsit maailmaa. Sinun mielipiteesi oli oikea, kaikki muut olivat kaistapäisiä, ylijännittyneitä, hulluja, epänormaaleja. Sitä paitsi oli itseluottamuksesi niin suuri, että sinun ei tarvinnut ollenkaan olla johdonmukainen, etkä silti lakannut olemasta oikeassa.” Kirjoittamaansa kirjettä Kafka ei kuitenkaan antanut isälleen koskaan.

Kafka ei oppinut tekemään omia ratkaisuja. Yliopiston saksankielen opinnot hän vaihtoi lakitieteeseen – isänsä toivomuksesta. Kihlauksen hän purki kolme kertaa juuri ennen avioliittoa. Romaaneja hän kirjoitti, muttei halunnut julkaista. Päivisin lakitieteen tohtori Kafka työskenteli vakuutusvirkailijana, öisin kirjailija Kafka kirjoitti. Puuhat häiritsivät toisiaan, eikä Kafka onnistunut ratkaisemaan leipätyön ja kirjoittamisen välistä ristiriitaa.

Kirjoissaan kuvaamaansa ulkopuolisuuden tunne oli Kafkalle tuttu, hän itsekin edusti Prahan saksankielisen vähemmistön syrjittyä juutalaisvähemmistöä. Marginaalin marginaalia. Vieraantumisen lisäksi Kafkan tuotannolle on tyypillistä kasvottoman, byrokraattisen vallan kuvaaminen. Ihmiset palvelevat lain koukeroita, mutta ovat kyvyttömiä näkemään kokonaisuutta.

Lakimiehenä Kafka tunsi oikeuslaitoksen kiemurat

Ensimmäisen maailmansodan aikana kirjoitettu, postuumisti vuonna 1925 julkaistu romaani Oikeusjuttu on kuin vuoden kestävä painajaisuni. Lakitieteen tohtorina Kafka tunsi oikeuslaitoksen kiemurat. Tarinassa pankkivirkailija Josef K on syytettynä rikoksesta, jonka sisältöä hänelle ei kerrota. Asiat eivät etene, tilanne velloo. K tapaa ihmisiä, joista kukin toimii omalla pienellä tuomioistuimeen liittyvällä tontillaan: pyykkärit pesevät tuomarien pyykkiä, maalarit maalavat heistä muotokuvia. Kaikki lupailevat apua, mutta kukaan ei puhu selkeästi. Tunnelma tiivistyy ja K:n elämä tuntuu lipuvan kohti väistämätöntä katastrofia.

Kafka on nähty 1900-luvun kauheuksien ennustajana; Natsi-Saksan ja Neuvostoliiton hirmuvallasta löytyy yhtäläisyyksiä Oikeusjuttuun. Salainen poliisi saattoi koputtaa oveen milloin tahansa minkä tahansa epämääräisen ilmiannon johdosta. Oikeusjutun ensimmäinen virke tiivistää asian: ”Joku oli varmasti panetellut Josef K:ta, sillä eräänä aamuna hänet pidätettiin ilman, että hän olisi tehnyt mitään pahaa.”

Päähenkilönsä Josef K:n kaltaisesti elämässään vellonut Kafka vapautui lopullisesti taakoistaan kesäkuussa 1924, sairastettuaan tuberkuloosia seitsemän vuoden ajan.

Ristiriitaisuus seurasi kirjailijaa myös kuoleman jälkeen

Kafkan maine on poukkoillut kafkamaisessa vuoristoradassa. Ensin Prahan vasemmisto kehui Kafkaa suurenmoiseksi kirjailijaksi, joka näki syvälle yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuuksiin. 1930-luvulla natsit, miehitettyään Prahan, polttivat Kafkan teokset. Toisen maailmansodan aikana Kafka nousi jälleen suosituksi, mutta jo ennen 1950-lukua kansandemokratiaksi julistautuneessa Tsekkoslovakiassa Kafkan nimi hävisi kirjalistoilta, noustakseen jälleen kukoistukseen vuonna 1963. Kun Kafkan syntymästä oli kulunut 80 vuotta, hänet nostettiin suorastaan profeetalliseen asemaan vasemmistointellektuellien piirissä. Mutta jo viiden vuoden päästä neuvostopanssarit jyräsivät Prahaan ja Kafka katosi maan alle pariksi vuosikymmeneksi.

1980-luvun lopulta alkaen kirjailijan maine on noussut, ja nykyään Praha, yksi Euroopan suosituimmista turistikaupungeista, pyrkii hyödyntämään tunnetun kirjailijansa maineen. Vuonna 2004 paljastettiin Franz Kafka -patsas, ja seuraavana kesänä avattiin kirjailijalle omistettu museo.

Franz Kafka

• syntyi 3.7.1883 Prahassa, Itävalta-Unkarissa

• kuoli 3.6.1924 Kierlingissä, Itävallassa

• maailmaa lohduttomana kuvaava kirjailija tunnettiin työpaikalla ja ystäväpiirissä hilpeänä seuramiehenä

• piti kirjoittamistaan paholaisenpalveluksena, eikä halunnut julkaista tekstejään

Teksti: Olli Laine, Yle Kulttuuri

Kirjasarjan kahdeksannessa jaksossa 2.8. Olli Rehn keskustelee Franz Kafkan Oikeusjutusta.

Lisää: 10 kirjaa vallasta