Sir Arthur Conan Doyle (1859-1930): Sherlock Holmes – kootut kertomukset (1892-1927 / 2010)

Julkaistu tiistaina 16.07.2013 0 47

Baker Street 221 B. Tässä osoitteessa kirjallisuuden tunnetuin yksityisetsivä Sherlock Holmes asui yhdessä apurinsa tohtori Watsonin kanssa. Ja sieltä tämä yli-ihmismäinen supersankari oli pyydettäessä astuva alas ja tuleva tutkimaan niin elävien kuin kuolleidenkin keskuuteen.

 

Arthur Conan Doyle syntyi vuonna 1859 Edinburghissa. Hän kasvoi hyväosaisessa perheessä ja opiskeli lääkäriksi. Iäkkäät potilaat kavahtivat nuorta tohtoria, joka käytti näin syntyneen luppoajan syventymällä kirjallisuuteen. Doyle kirjoitti parikymppisestä lähtien mysteerinovelleja ja ensimmäinen Sherlock Holmes -tarina valmistui alle kahdessa kuukaudessa. Sen menestys rohkaisi 28-vuotiasta lääkäriä ja jatkossa suosittuja Sherlock Holmes -novelleja julkaistiin lehdissä kuukausittain. 31-vuotiaana Doyle lopetti lääkärintyöt ja omistautui kirjoittamiselle.

 

Arthur Doyle ei pitänyt mysteeritarinoiden tavasta ratketa salapoliisiin tietoon sattumalta tulleiden johtolankojen perusteella. Hän halusi kirjoittaa puhtaan loogisia tarinoita, joissa onnenpotkuilla ei olisi sijaa. Sherlock Holmesin henkinen esikuva oli yliopiston professori Joseph Bell, joka opetti tuleville lääkäreille pikkuriikkisten havaintojen tärkeyttä. Hän korosti, että henkilön ammatti oli yleensä nähtävissä hänen käsistään ja että kävelytyyli erotti merimiehen muurarista tai sotilaasta. Tarinoiden kertojahahmo, tohtori Watson, muistelee salapoliisin ensitapaamista, jossa tämä rusketusrajan, vaatetuksen ja yleisolemuksen perusteella päättelee Watsonin kotiutuneen juuri Afganistanin sodasta.

 

Sherlock Holmesia voi pitää populaarikulttuurin supersankareiden esikuvana: fyysisesti äärettömän voimakas mies, jonka järjenjuoksu ei jätä toivomisen varaa. Supersankarille tyypillisesti hänellä ei ole sitovia esteitä: ei perhettä eikä sukulaisia, paitsi Sherlockiakin älykkäämpi, laiskanpulskea isoveli Mycroft Holmes, joka mainitaan muutamassa tarinassa. Niin ikään Sherlockin arkkivastustajaksi mielletty nerokas rikollinen, professori James Moriarty, mainitaan edes nimeltä vain muutamassa alkuperäisessä seikkailussa.

 

Nerokasta salapoliisia parodioitiin jo 1890-luvulla. Myöhemmin stereotyyppiset etsivät ovat seikkailleet milloin missäkin. Saksalaisen Manfred Schmidtin kovaksikeitetty superetsivä Nikke Knatterton muistuttaa esikuvaansa ulkoisestikin.

 

Sherlock Holmes muuttui luojalleen taakaksi. Doyle halusi jäädä historiaan kunnianhimoisten historiallisten romaanien kirjoittajana. Niitäkin luettiin paljon, mutta Sherlockin kaltaista suursuosiota ne eivät saavuttaneet. Vuonna 1893 kiusaantunut kirjailija tapatti salapoliisihahmonsa päätösnovelliksi aikomassaan Viimeinen tapaus -tarinassa.

 

Lukijat nousivat vastarintaan ja kirjailijalle sateli pyyntöjä ja aneluita, jopa uhkauksia. Lopulta Doyle taipui: 10 vuoden tauon jälkeen syntyi kolmas ja hänen tunnetuin romaaninsa Baskervillen koira. Siinä Doyle lainaa englantilaista kansantarua pimeässä hohtavasta hirviökoirasta. Baskervillen koiran jälkeen ilmestyneessä novellissa Autio talo paljastui, että mestarietsivä olikin lavastanut kuolemansa.

 

Tauon aikana Doyle oli vapaaehtoisena osallistunut rikoksista suurimpaan: sotaan. Hän palveli lääkärinä Etelä-Afrikan buurisodassa. Englannissa mielipiteitä jakaneen sodan jälkeen hän kirjoitti sodan oikeutusta puoltaneen pamfletin. Isänmaallisuus palkittiin: hänet aateloitiin Sir Arthur Conan Doyleksi.

 

Kirjailija kirjoitti mysteeri- ja historiakirjojen lisäksi runoja, tieteistarinoita ja tietokirjallisuutta. Sherlock Holmes -seikkailuja kertyi 4 romaanin ja 56 novellin verran. Kaikki novellit julkaistiin yksissä kansissa uusina suomennoksina vuonna 2010 otsikolla Sherlock Holmes – kootut kertomukset.

 

Katoliseen perheeseen syntynyt Doyle eli elämänsä agnostikkona. Elämänsä loppuvaiheessa hän kiinnostui spiritismistä ja kirjoitti siitä tekstejäkin. Mysteerejä rakastanut kirjailija jätti jälkeensä vielä yhden pähkinän: hänen kerrotaan luvanneen tuntuvan palkkion sille ihmiselle, joka ensimmäisenä saa häneen spiritistisen yhteyden tuonpuoleiseen.

 

Teksti: Olli Laine, Yle Kulttuuri

 

Lisää: 10 kirjaa rikoksesta

 

 

Suosittele47 Suosittelee

Kirjoita uusi kommentti

Tämän kentän sisältöä ei näytetä julkisesti.
Vastaa alla olevaan kysymykseen.
Kysymyksen tarkoitus on varmistaa, että lähetetty kommentti ei ole tietokoneella automaattisesti luotu häiriöviesti.

Muualla Yle.fi:ssä