Veikko Huovinen: Veitikka (1971)

Julkaistu keskiviikkona 27.06.2012 0 125

Jos olisin diktaattori -novellissa (Kukuškat, WSOY 1993) Veikko Huovinen kirjoittaa: “Jos pääsisin diktaattoriksi - en ikinä sortuisi suurelliseen elämään, en haluaisi itselleni palatsia, hovia, viinikellaria, sisäfileetä, puolimaailman naisia, loistoautoja ja kaviaaria. Olisin enemmän riihikuiva, hieman sarkastinen ukko, ja käyttäisin harmaita villasukkia ja talvella karvalakkia.”

Veikko Huovinen syntyi metsänhoitajan perheeseen lounaisessa Lapissa, Simon kylässä. Kun Veikko oli puolivuotias, perhe muutti Sotkamoon.

Huovisen lapsuutta varjosti pula-aika, nuoruutta sota. Sota-aikana isä-Huovinen ärähteli seuratessaan uutisia Saksan valloitusretkistä; hän ei uskonut Saksan menestykseen. Poika oli eri mieltä: 16-vuotias Veikko keskeytti koulun ja liittyi suojeluskunnan sotapoikiin, isän mielipiteistä välittämättä. Maaliskuussa 1944 Huovinen matkusti Ouluun ilmatorjuntatehtäviin. Näkymä herätti murrosikäisessä pojassa pasifistisia ajatuksia: ”Pommitettu Oulu vei naamat vakaviksi. Vääntyilleet vesijohtoputket ja mustuneiden savupiippujen metsiköt muistuttivat sodan mielettömyydestä.”

Vuonna 1948 Huovinen aloitti opinnot Helsingin Yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa. Syrjäänvetäytyvä nuorukainen ei viihtynyt riennoissa ja vierasti osakuntakulttuurin sotaisaa hierarkiaa: ”Suhtauduin vihamielisesti fuksimajuriin ja hänen miekkaansa. Ja yhteislauluako tässä pitäisi veisata koko loppuelämänsä. … Ei helvetti. Minua ette kyllä simputa!”

Metsäylioppilas viihtyi Ateneumin taidemuseossa ja maalaili itsekin, kunnes kirjoittaminen syrjäytti muut harrastukset. Vuonna 1950 julkaistu esikoisteos Hirri sai hyvän vastaanoton ja Pentti Haanpää toivotti Huovisen ”tervetulleeksi säätyyn”. Haanpää piti Huovisen tyyliä piristävänä ja totesi: ”huumorin varjolla voi puhua vakavista asioista”.

Metsänhoitajaksi valmistunut Huovinen palasi Sotkamoon ja omistautui vähitellen kirjoittamiselle. Rauhanpiippu-romaanin julkaiseminen 1950-luvun Suomessa arvelutti kirjailijaa itseään: ”Miten voisin evätä niin sanotun saavutetun edun eli ihmisten perusoikeuden ampua, myrkyttää ja polttaa toisiaan. Ei silloin ilmestynyt Suomessa satiirista pasifismia. Oltiin ’kansa taisteli – miehet kertovat’-linjalla.”

Pasifisti kirjoittaa fasistista

1970-luvun alussa, kirjoittaessaan Adolf Hitlerin elämäkertaa Veitikka, Huovinen pelästyi: ”Kun kirjasta tihkui tietoja julkisuuteen, sain Göteborgista juutalaistähdellä merkatun uhkauskirjeen. Niskakarvani nousivat pystyyn. Pidin huolta, että metsästyskiväärini panoksia oli hyvin saatavilla hyllyilllä, jopa taskuissakin…”

Veitikan esipuheessa Huovinen kirjoittaa: ”Pyrkimys valtaan ei kuole milloinkaan, ja keinot valtaan pääsemiseksi eivät kovinkaan poikkea toisistaan.” Kirja kertoo Adolf Hitlerin tarinan kohdusta bunkkeriin – ja tarjoaa myös vaihtoehtoisen lopun. Kantavana ideana on Huovisen villi hypoteesi, jonka mukaan ”Hitler halusi antaa saksalaisille – ja siinä sivussa muillekin – kunnon opetuksen. Hitler saattoi olla veijari, joka halusi kokeilla, miten paljon ihmisiä voitaisiin loppujen lopuksi petkuttaa.” Huovinen hyödyntää romaanissaan samaa ideaa: kuinka paljon kirjailija pystyy petkuttamaan lukijaa?

Tyyliltään Veitikka muistuttaa tutkimusta, kirjailija kertoo tutkimusmatkoistaan ja haastatteluistaan. Teos on lähdeviittein kirjoitettu faktan ja huovisfaktan hybridi. Kirja sisältää useita dokumentteja, joilla Huovinen todistelee omia tutkimuksiaan.

Hirmuvaltiaat eivät anna rauhaa Huoviselle

Huovinen jatkoi hirmuvaltiaiden ivaamista ja julkaisi vuonna 1988 Stalinista kertovan romaanin Joe-setä. Vuonna 1995 valmistui Pietari Suuri hatun polki. Kolme viiksiniekkaa -trilogia julkaistiin yksissä kansissa 2003.

Veitikan avulla Huovinen sanoo halunneensa opettaa ihmiset nauramaan ja epäilemään: ”Tämän hetken hallitsijoilla on ylivoimaiset tappokeinot Hitleriin verrattuna. Älkäämme ottako heitä liian vakavasti, muuten he saavat meistä lujemman otteen kuin Hitler. Naurakaa hulluille pedoille ajoissa.”

Veikko Huovinen

• syntyi 7.5.1927 Simossa

• kuoli 4.10.2009 Sotkamossa

• Helsingissä asuessaan kaipasi kotiseuduilleen ja kirjoitti esikoisromaaninsa Havukka-ahon ajattelija (1952)

• vitsaili sotien jälkeen Vuokatissa palovartijana työskennellessään vieraskirjaan: ”Schön ist du Vokatti – Adolf Hitler”

Teksti: Olli Laine, Yle Kulttuuri.

Kirjasarjan kuudennessa jaksossa 19.7. Olavi Uusivirta keskustelee Veikko Huovisen Veitikasta.

Lisää: 10 kirjaa vallasta