Ja johan oli hyminä. Kävisi joululauluksi - ei kansallislauluksi. Kaunis sävel, sanat valitettavasti mitäänsanomattomat. Laulusta kuultaa tämä iänikuinen murheellisten laulujen maa. Mikä ihme se on, ettei siitä päästä nykypäivänä eroon?
Jos ei nykyajan suomalaisuudesta löydy puhtia, niin ottakaahan Kalavale käteen ja lukekaa se kannesta kanteen niin, että huomaatte mitä luette. Kirjahan on itse asiassa varsinainen remuamisteos. Jos ei uhota ja juosta naisten perässä, niin sitten lädetään joutoaikoina sotimaan ja suunnitellaan mitä ihmeellisempiä vempaimia.
Eli kansalle kelpaava uusi kansallislaulu lähtee näistä mausteista ja sävelmään tulta, tulikiveä ja rutkasti hevoosia, niin eiköhän irtoa vapaata hoilausta :D

– Anonyymi (ei varmistettu)