Katselin tänään 7.4 uudelleen Markku Salon tarinaa. Äitini oli, kun olin 13 v narsistin
pauloissa, mutta onneksi päästiin pakoon. Se on auttanut minua tunnistamaan narsistin.
Sain juuri potkut narsistin valehtelujen takia. Ja samassa firmassa meitä on useita, jotka
ovat joutuneet hänen uhreikseen. Mun liiveihin hän ei päässyt, mutta kyllä kovaa pitää
pistää hanttiin, niin juoni hän on. Hän ihailee vain itseään, muut kadehtivat. Kaikki muut
valehtelee, hän on hienosti käyttäytyvä, muut mitä lie. Hän on mielin kielin edessä, takana
käärme. Hän ei tee mitään, mutta ottaa kyllä kunnian itselleen. Tämä narsisti on nainen,
mieskään ei ole niin kavala. Puoli vuotta kestin, mutta kyllä oli joka aamu vaikeaa lähteä
töihin. Ja johtaja sallii kaiken. Kyllä tekis mieli vetää oikeuteen kaikkien kärsineiden puolesta. Ongelma on vain siinä, että kukaan ei tajua tilannetta. Ennenkuin itse kokee.
Hänellä on jo seuraava uhri. Kahta työtoveria ei voi olla, koska hän ei pysty hallitsemaan
kahta kerralla. Sanonta: pakene, kun vielä voit, osuu nappiin.

– Eräs uhri (ei varmistettu)