Kiitos hyvästä ohjelmasta! Olisipa narsismista puhuttu jo 70-ja 80-luvulla. Olisin pääsyt helpomalla,ehkä!? Heti vihkimisen jälkeen,(olin 19v.) alkoi tuore aviomies laskea virhepisteitäni jos en tehnyt asioita kuten anoppi. Yhtään äitienpäivää hän ei noteerannut,vain hänen oma äitinsä oli lahjomisen arvoinen. Töihin ei päästänyt koska muuten häneltä menisi valta minuun. Kuljin monta talvea pikkukengissä koska minulla ei ollut omaa rahaa.Jos sairastuin hän ei auttanut minua ja lapset saivat syödä vain leipää. Kun lapset sairastuivat lastenauteihin sain KAUHEAT haukkumiset anopilta ja mieheltäni.Itse hän vaihtoi autoja mutta minun olisi kuulunut olla vain kotona koska en ollut tarpeeksi tyylikäs.Hän toisaalta halusi erota mutta silloin olisi pitänyt jakaa omaisuus. Anoppi sekä mieheni ehdottivat että tekisin ( jotain?) itselleni että miehestäni tulisi leski siten hän saisi koko omaisuuden itselleen eikä halunnut itse syyllistyä mihinkään rumaan tekoon. Koska yksi lapsista oli työläs hoidettava niin kysyin heiltä että kuka hoitaa hänet niin he peruivat ehdotuksensa. Pääsin lopulta eroon koska ostin itseni vapaaksi. Ei tavara ja raha ole sen kärisimyksen .arvoista.Tässä vain pieni osa kaikesta kokemastani.
Hän sanoi ennen eroamme että jos kerron oikeudessa mitä hän on tehnyt niin hän osaa käyttäytyä siten että kaikki on vain minun sairasta mielikuvitusta Aito.NARSISTI!
Hän ei ole lopettanut vieläkään häiriösoittojaan koska narsistilla on pakkonomainen tarve kiusata.En varmaan koskaan pääse painaisunistani mutta onneksi ovat harventuneet.

– Anonyymi (ei varmistettu)