Yleä ei oikein voi verrata elokuvakanaviin, jotka esittävät huomattavasti suppeampaa ohjelmavalikoimaa ja jotka ostavat käsittääkseni könttänä ison määrän esitysoikeuksia ei vain yhteen, vaan useisiin maihin.
On useita syitä siihen, miksei YLE toimi ehdottamallasi mallilla.
Ensinnäkin sarjat maksavat paljon, ulkomaiset eivät ainoastaan esitysoikeuksina vaan mm. käännöskuluina, ja silloin ne halutaan sijoittaa sellaisiin ohjelmapaikkoihin, joissa niillä on mahdollisimman suuri yleisö. Yöllä esitettävien ohjelmien katsojamäärä on aina hyvin pieni.
Toiseksi jokaisen ohjelman hankkimista mietitään muutenkin tarkkaan, koska Yle toimii lupamaksuvaroilla ja siihen sisältyy paljon vastuuta.
Kolmanneksi, vaikka huomioimmekin katsojatoiveita ohjelmasuunnittelussa, toiveita tulee niin paljon ettei kaikkia voida mitenkään toteuttaa. Sheriffi McCloudista ja muista mainitsemistasi sarjoista ei ole tullut usean vuoden aikana kuin yksittäisiä toiveita. Joistakin muista sarjoista niitä on samassa ajassa tullut kymmeniä, jopa satoja.
Neljänneksi, monissa vanhoissa ulkomaisissa sarjoissa esitysoikeuksien saatavuus ei ole mitenkään sanottu juttu. Ja vaikka oikeudet olisivatkin tarjolla, saattaa olla, että hinta ei ole kohdillaan suhteessa "hyötyyn" eli arvioidun katsojamäärän ohella esim. syntyvään kanavamielikuvaan nähden.
Valtakunnallinen tv-kanava ei hanki eikä sijoittele ohjelmia nappia painamalla. Kaikkiin ratkaisuihin sisältyy harkintaa, suunnittelua ja useiden eri osastojen (mm. ohjelmasijoittelu, tiedotus, kääntäminen ja versiointi, sopimusneuvottelut) työpanos. Jo sekin vaikuttaa esim. yöesityksiin, että meillä pitää olla paikalla lähetyksenvalvoja aina kun ohjelmaa esitetään.
lauantaina 16.07.2011
Yleä ei oikein voi verrata elokuvakanaviin, jotka esittävät huomattavasti suppeampaa ohjelmavalikoimaa ja jotka ostavat käsittääkseni könttänä ison määrän esitysoikeuksia ei vain yhteen, vaan useisiin maihin.
On useita syitä siihen, miksei YLE toimi ehdottamallasi mallilla.
Ensinnäkin sarjat maksavat paljon, ulkomaiset eivät ainoastaan esitysoikeuksina vaan mm. käännöskuluina, ja silloin ne halutaan sijoittaa sellaisiin ohjelmapaikkoihin, joissa niillä on mahdollisimman suuri yleisö. Yöllä esitettävien ohjelmien katsojamäärä on aina hyvin pieni.
Toiseksi jokaisen ohjelman hankkimista mietitään muutenkin tarkkaan, koska Yle toimii lupamaksuvaroilla ja siihen sisältyy paljon vastuuta.
Kolmanneksi, vaikka huomioimmekin katsojatoiveita ohjelmasuunnittelussa, toiveita tulee niin paljon ettei kaikkia voida mitenkään toteuttaa. Sheriffi McCloudista ja muista mainitsemistasi sarjoista ei ole tullut usean vuoden aikana kuin yksittäisiä toiveita. Joistakin muista sarjoista niitä on samassa ajassa tullut kymmeniä, jopa satoja.
Neljänneksi, monissa vanhoissa ulkomaisissa sarjoissa esitysoikeuksien saatavuus ei ole mitenkään sanottu juttu. Ja vaikka oikeudet olisivatkin tarjolla, saattaa olla, että hinta ei ole kohdillaan suhteessa "hyötyyn" eli arvioidun katsojamäärän ohella esim. syntyvään kanavamielikuvaan nähden.
Valtakunnallinen tv-kanava ei hanki eikä sijoittele ohjelmia nappia painamalla. Kaikkiin ratkaisuihin sisältyy harkintaa, suunnittelua ja useiden eri osastojen (mm. ohjelmasijoittelu, tiedotus, kääntäminen ja versiointi, sopimusneuvottelut) työpanos. Jo sekin vaikuttaa esim. yöesityksiin, että meillä pitää olla paikalla lähetyksenvalvoja aina kun ohjelmaa esitetään.
Miika / TV2
– yletv2