Ylen torstainen Teinipomo näyttää kirvoittaneen vireän keskustelun. Siltä osin ohjelma on täyttänyt tehtävänsä. Paljon hyvää siinä onkin!

Moni kommentoija ei tunnu tietävän tai liekö unohtanut, millaista elämä teinien kanssa voi olla. Aina ei vastata kohteliaisuuksin, vanhempien auktoriteettia yritetään murentaa monin tavoin. Raha on perheissä keskeinen kysymys: mistä se tulee ja mihin menee? Sonja oppi taatusti paljon siitä, millaisia summia euroja menee eri momenteille, miten varautua yllättäviin menoihin ja kenties tärkeimmäksi sen miten vaikea on toimia tasapuolisesti ja vastuullisesti, kun on monien tarpeet täytettävinä. Sonja ei tietenkään onnistunut täydellisesti - ei rahankäyttö ja käyttäytyminen aina onnistu aikuisiltakaan. Hänestä jäi pomottava ja hetkittäin vahingoniloinen kuva, mutta ohjelman tehtävä ymmärtääkseni olikin saada katsoja hereille pohtimaan rahan ja vallan suhdetta, kohtuullisuutta, reiluutta, vaivannäön ja siitä saatavan palkkion välistä yhteyttä. Näiden vuoksi tarvittiin kärjistettyjä tilanteita, joita toki Sonjan johdolla perheessä riitti.

Teinipomon ensimmäistä jaksoa saattoi katsoa myös perheen prosessina, jopa suorastaan kasvutarinana. Vanhemmat todella näkivät lapsessaan omat tapansa kommunikoida, kiristää, sanella asioita syitä selittämättä ja paljon muuta. Isän yhteenveto lopussa oli, että perhe voisi ruveta käyttämään rahaa tavoitteellisesti. Ei lainkaan huono lopputulos.

Ylen tuotannossa ei ole juuri tosi-tv -ohjelmia tehty. Onhan siinä riskinsä. Teinipomo -perheen dynamiikkaa tekijät eivät voineet etukäteen tietää, ei myöskään sitä, mitä nuori lopulta oppii ja mikä menee yli ymmärryksen. Kun tämäntyyppisissä ohjelmissa kaikki ei aina mene katsojan toiveiden tai kasvatusoppaiden mukaan, ei siitä mielestäni ohjelmaa voi syyttää. Hieno avaus Yleltä, mielenkiintoista nähdä minne eurot menevät seuraavissa jaksoissa.

nimim. kaksi teiniä kasvattanut

– Anonyymi (ei varmistettu)