Yksinäisyyden ja avuttomuuden yksilölliset tunteet vaimenevat kollektiivisessa joukkovihassa - hetkellisesti mutta todelliset psykkiset ongelmat pahenevat pinnan alla.

Kirkko on käyttänyt joukosuggestiota ja ryhmävihaa vuosisatoja pönkittääkseen itseään "yhteisön ainoana turvana".

Kirkko on aina käyttänyt myyttisiä vihankohteita ja susi on ollut yksi pakanallisen metsän tärkeimpiä kollektiivisen tunteen ja uhan nostattamisen kohteita.

Ihminen on tyhmä tappaja.

Susi on älykäs tappaja.
Susi on ekologiaa tärkeimmillään.
Susi on mm. hirville tarpeellinen tappaja.

Suden suuhun joutuminen on luonnon tapa pitää hirvikanta terveenä ja sairaat yksilöt nopeasti luonnon kierrossa.

Susi on välttämätön osa hirvien ja ihmisten ekologiaa ja elämänlaatua. Tätä kutsutaan evoluution ekologiseksi toimintamalliksi.

Myös kaikkia jyrsijäkantoja susi hoitaa tehokkaasti - jos ihminen antaisi sen liikkua pelloillaan luonnollisesti.

Ihminen tappaa terveimpiä hirviäkin ilman suden vaistoja raukkamaisesti ja epä-ekologisesti teknologian avulla hevosenlihaa mässyttäen kyttäystornissa ja siten heikentäen hirvikantaa.

Ihmisellä ei ole enää originaalin luontokulttuurin tuhoamisen jälkeen metsän viisautta, vaistoa hirvikantaa auttavasta tappamisesta. Sudella on.

Suden tappajalle on olemassa hyvin yksinkertainen psykologinen testi, kuinka selviää omien päänsisäisten ongelmien laajuus, mielisairauden ja epärehellisyyden sairastuttava uhka metsästäjälle itselleen.

Jos tunnet iloa tappaessasi suden, olet selvästi torjumassa omia ongelmiasi ja siirtynyt sadistiselle tunteittesi käsittelemisen ja torjumisen vaiheeseen (nk negatiivinen sublimaatio), jossa pakenet ymmärrystä ja tunnet sairasta iloa luonnon tuhoamisesta paetessasi elämäsi, lapsuutesi, yhteisösi ja mielenterveytesi todellisia ongelmia. viha ja turhautuminen johonkin "turvalliseen" vihan kohteeseen, johon voi lietsoa ja pelotella muita ihmisi yhdessä vihaamaan.

Projektio tarkoittaa omien ongelmien torjumisesta nouseva paine projisoida ahdistus ja yhteisöllinen viha johonkin symbolisella tavalla "helposti" vihattavaan kohteeseen.

Ongelmia selvitetään puhumalla, ei ampumalla. Muuten kuljet kohti psykopatiaa, todellista kirouksen tilaa ja tunne-elämän epätoivoisia perversioita ja tunnelukkoja.

Ihmisen viha sutta kohtaan on haitallista ennen kaikkea ihmiselle itselleen sillä aivan selvää on, kun koska Suomessa metsän opettama susi ei tapa ihmisiä niin ihmisten viha metsällä on yksinkertaisesti sosiaalista perää, yhteisön ja suvun ongelmien selvittämättömyyttä ihmisten yhteisöllisistä ja psykologisista ongelmista, usein siis lapsuuden perheväkivallasta ja tunnekylmyydestä nouseva vihaa, joka puretaan johonkin mahdollisimman outoon kohteeseen, ettei ihminen joutuisi selvittämään todellisia ongelmia.

Vapaa susi myyttisessä metsässä on ongelmiensa orjalle houkutteleva vihan kohde mutta itsepetoksen paikka.

Kulttuurissamme on kirkon satojen vuosien opettaman syntikulttuurin jäänteinä sairastuttava asenne yksilöiden ongelmiin: ongelmista ei saa puhua eikä edes ajatella itsekseen, muuten leimaudut oudoksi ja pelottavaksi ja olet kuin syntipukki, muiden halveksunnan ja pilkan kohden, kuin uhkaava susi metsän laidalla.

– Arhi Kuittinen (ei varmistettu)