Jokseenkin olen sitä mieltä, että RTD:n jälkeen koko sarjan punainen lanka on alkanut rispaantua. Moffat on hyvä kirjoittaja, mutta jättää turhan paljon pois, enkä siksi ole kyennyt nauttimaan sarjan dramaturgisesta rakenteesta ihan yhtä suurella antaumuksella kuin RTD:n kultaisella kaudella. Toisaalta ohjaajavalinnat vaikuttavat myös lopputulokseen.

Nykyään sarjaan taidetaan haalia enemmän nimekkäitä tekijöitä (Gaiman esimerkiksi), jotka eivät välttämättä omaa yhtä syvällistä tietämystä Tohtorin maailmasta. Sen vuoksi syntyy näitä epäloogisuuksia ja informatiivisia puutteita. Harmi sinänsä. Nautin todella paljon RTD:n yksityiskohtaisesta tarinankuljetuksesta. Saatoin joka jakson jälkeen poimia leukani maasta ja ällistellä mihin kaikkeen ihmisen mieli oikein pystyykään. Ihanaa, RTD, ihanaa!

– YANA (ei varmistettu)