Päärynämursu, olet idolini! Minunkin on tehnyt välillä lopettaa (varsinkin itkevien enkelien reisille menneen paluun jälkeen) mutta roikun yhä mukana 50vee spesiaalin toivossa... Monikin on valittanut nyky-Tohtorin juonellisista heikkouksista. Kirjoitin siitä tänne jo viitoskauden alussa, ja olen yhä samaa mieltä. Moffat on yrittänyt keksiä pyörää uudelleen ja haistattanut pitkät Tohtorin pitkälle historialle. Sarja pyörii hyvin pitkälti Amyn ja Roryn (ja varmastikin kohta myös River Songin) ympärillä, aivan kuin Tohtorilla ei olisi koskaan ketään muuta ollutkaan. Sääli Matt Smithille, olisin varmasti pitänyt hänen Tohtoristaan paljon enemmän, jos käsikirjoitus olisi hoidettu kunnolla.

– Bannakafalatta (ei varmistettu)