Olen samaa mieltä kanssasi siitä, kuinka synkeitä 10. Tohtorin (Tennant) viimeiset erikoisjaksot olivat (The Waters of Mars ja The End of Time) sekä 4. kauden päätös (Journey's End) myös. Tarinan jatkumisen kannalta regeneroituminen vaikutti ainoalta mahdollisuudelta. Mietin olisiko nro10 voinut löytää uudestaan innostuksen universumin tutkimiseen, jos olisi suostunut ottamaan uuden seuralaisen mukaansa.
Viimeiset jaksot olivat synkkiä ja samalla koskettavia. Tunsin, että seuraan yksilön elämää ja hänen kipuiluaan kohtalon pyörteissä Tämä "ihminen" sattui vain olemaan ajanherra. Yksilön tunteet ja kärsimykset olivat etusijalla. Tohtorius oli enemmän taustalla selittämässä miten siihen tilanteeseen oli päädytty.
Suurin syy, miksi en alussa pitänyt 11. Tohtorista (Smith), oli muutos. Hän näytti, liikkui ja tuntui väärältä, väärä mies. Hän ei ollut minun tohtorini. Toinen syy oli, että tuntui että tohtorius oli nostettu tärkeimmäksi asiaksi. Ensin tuli brändi Doctor Who ja sitten vasta tämän tietyn Tohtorin (nro 11) ajatukset ja tunteet. Myösin, että Smithin Tohtori ehkä sopi paremmin mukavaan seikkailusarjaan, mutta hän tuntui jotenkin ontolta. Mä halusin kiintyä Tohtoriin yksilönä.
11. Tohtorin ensimmäisen kauden jälkeen (5. kausi) olin jo kiintynyt häneen. :) Tutustuminen vei jonkin aikaa, mutta nyt suren jo etukäteen Smithin poistumista sarjasta. Toisaalta tiedän selviäväni hänen regeneraatiosta, koska selvisin Minun Ensimmäisen Tohtorini lopusta.
Tämä taitaa olla yksi faneja keskustelluttava asia: onko Tohtorin jatkuvuus tärkeämpää kuin hänen eri inkarnaationsa. Osa sanoo, että Tohtori on aina sama riippumatta numerosta ja näyttelijästä. Olen eri mieltä. Tohtorin tiedot ja muistot siirtyvät, mutta niin iso osa hänen minuudesta vaihtuu regeneraatiossa, että jatkuvuus on vain osittaista. Olen nyt tutustunut vasta kahteen Tohtoriin, ehkä mielipiteeni muuttuu kun tiedän enemmän. Olen valmis päivittämään väitteeni, kun olen tutustunut nro 12 ja vanhempiin Tohtoreihin.
perjantaina 28.06.2013
Whovian91:
Olen samaa mieltä kanssasi siitä, kuinka synkeitä 10. Tohtorin (Tennant) viimeiset erikoisjaksot olivat (The Waters of Mars ja The End of Time) sekä 4. kauden päätös (Journey's End) myös. Tarinan jatkumisen kannalta regeneroituminen vaikutti ainoalta mahdollisuudelta. Mietin olisiko nro10 voinut löytää uudestaan innostuksen universumin tutkimiseen, jos olisi suostunut ottamaan uuden seuralaisen mukaansa.
Viimeiset jaksot olivat synkkiä ja samalla koskettavia. Tunsin, että seuraan yksilön elämää ja hänen kipuiluaan kohtalon pyörteissä Tämä "ihminen" sattui vain olemaan ajanherra. Yksilön tunteet ja kärsimykset olivat etusijalla. Tohtorius oli enemmän taustalla selittämässä miten siihen tilanteeseen oli päädytty.
Suurin syy, miksi en alussa pitänyt 11. Tohtorista (Smith), oli muutos. Hän näytti, liikkui ja tuntui väärältä, väärä mies. Hän ei ollut minun tohtorini. Toinen syy oli, että tuntui että tohtorius oli nostettu tärkeimmäksi asiaksi. Ensin tuli brändi Doctor Who ja sitten vasta tämän tietyn Tohtorin (nro 11) ajatukset ja tunteet. Myösin, että Smithin Tohtori ehkä sopi paremmin mukavaan seikkailusarjaan, mutta hän tuntui jotenkin ontolta. Mä halusin kiintyä Tohtoriin yksilönä.
11. Tohtorin ensimmäisen kauden jälkeen (5. kausi) olin jo kiintynyt häneen. :) Tutustuminen vei jonkin aikaa, mutta nyt suren jo etukäteen Smithin poistumista sarjasta. Toisaalta tiedän selviäväni hänen regeneraatiosta, koska selvisin Minun Ensimmäisen Tohtorini lopusta.
Tämä taitaa olla yksi faneja keskustelluttava asia: onko Tohtorin jatkuvuus tärkeämpää kuin hänen eri inkarnaationsa. Osa sanoo, että Tohtori on aina sama riippumatta numerosta ja näyttelijästä. Olen eri mieltä. Tohtorin tiedot ja muistot siirtyvät, mutta niin iso osa hänen minuudesta vaihtuu regeneraatiossa, että jatkuvuus on vain osittaista. Olen nyt tutustunut vasta kahteen Tohtoriin, ehkä mielipiteeni muuttuu kun tiedän enemmän. Olen valmis päivittämään väitteeni, kun olen tutustunut nro 12 ja vanhempiin Tohtoreihin.
– Täti (ei varmistettu)