"Minun Tohtoreista": DW-perspektiivini on valitettavan kapea, kolmen "uuden Tohtorin" lisäksi olen nähnyt vain vuoden 1996 elokuvan, 1. tarinan vuodelta 1963 ja muutamia satunnaisia jaksoja muilta kausilta. Mutta nämä kolme viimeisintä Tohtoria ovat minun mielessäni tällä hetkellä 9 - Se joka aloitti komeasti, 10 - Se joka vei kaikilta jalat alta ja 11 - Se joka ei tuottanut pettymystä edeltäjänsä jälkeen. Viimeinen voi kuulostaa lievältä Matt Smithin dissaukselta mutta ei missään nimessä ole sitä. Kun tietää millainen hypetys Tennantin ympärillä vallitsi hänen kautensa aikana ja varsinkin lopussa (joulukuu 2009 oli jo suorastaan hysteriaa), tietää millainen suoritus oli selvitä vaihdoksesta kunnialla ja sen jälkeen viedä sarjaa eteenpäin omilla avuillaan ja omilla ehdoillaan.

Heh, ehkä MS on ollut minulle niin kuin Craig Stormageddonille: ensin "ei-äiti", sitten "isä", tärkeä ja arvokas ihan omana itsenään. Oli ihana nähdä kuukauden takaisessa DT-MS-haastattelussa (löytyy Youtubesta kun hakee nimillä ja 50th) kuinka asetelma oli niin kuin sivistyneessä uusperheessä: DT oli kuin exä, johon kaikilla on hyvät välit mutta joka on kuitenkin vain käymässä, ja MS oli uusi isä, varma itsestään ja asemastaan :-). Se ylläpitää uskoa jatkuvuuteen.

– VV (ei varmistettu)