David Tennantin karismasta: Olen miettinyt jo muutaman vuoden, miksi tällä näyttelijällä on sellainen vaikutus meihin faneihin, ikään ja sukupuoleen katsomatta. Koska Meow’n ystävä on periaatteessa aivan oikeassa: ei sellaisella keski-ikäisellä kukkakepillä pitäisi olla mitään asiaa hurmureiden Hall of Fameen. Ja luulen että olen löytänyt ainakin osaselityksen: DT on näytellessään sataprosenttisesti läsnä, ja hän antaa yleisölleen sataprosenttisesti kaikkensa.

Kannattaa katsoa tämä pätkä http://www.youtube.com/watch?v=u4zCsU5dcJ4 Pirates-piirretyn ensi-illasta, missä lapsi-”toimittaja” haastattelee elokuvan ääninäyttelijöitä, ohjaajaa ja käsikirjoittajaa. Kaikki haastateltavat, Hugh Grantista alkaen, ovat ihan mukavia ja asiallisia ja suhtautuvat lapsihaastattelijaan reilusti, sopivan vakavasti ja sopivan vitsikkäästi. Mutta DT on aivan omaa luokkaansa. Se että hän on ainoa, joka menee polvilleen ollakseen samalla tasolla haastattelijan kanssa, menisi vielä tempusta, mutta hän puhuukin aivan eri lailla kuin muut. Ei alaspäin eikä mitenkään yksinkertaistaen, vaan jotenkin täydellisen eläytyvästi, ikään kuin hän samastuisi lapseen ja tietäisi täsmälleen, mikä tätä kiinnostaa. Samalla tavalla hän ottaa yleisönsä myös Tohtorina, Casanovana, komisario Carlislena, Hamletina jne. Herrajjumala sitä hymyä kohdassa 4:24!

– VV (ei varmistettu)